Kuopiolainen Tiina Räsänen myöntää, että oli puhdas sattuma, että hänestä tuli burman omistaja. Reilut 30 vuotta ovat kuitenkin vahvistaneet, että burma on rotuna yliverto.
– Minulla oli lapsuudenkodissani kissa, mutta muuttaessani kotoa päätimme, että kissa jää vanhemmilleni. Ystävälläni oli sijoituksessa burmapentue, ja kun kävin katsomassa pentuja, sieltä löytyi ensimmäinen burmani, Räsänen kertoo.
Kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 2000 Räsäsen Cattish-kissalaan syntyi ensimmäinen pentue.
– Sitä ennen olin käynyt paljon näyttelyissä, jonka myötä olin tutustunut rotuun ja kasvattajiin. Vuonna 1997 minulle tuli tosi hieno uros, jonka kasvattaja innosti minut mukaan kasvatustyöhön.
Sopiva naaras löytyikin seuraavana vuonna, ja niin kissalan toiminta käynnistyi.
Menestyvät näyttelyissä
Tällä hetkellä Räsäsen kotona pentukissa Sade elelee emonsa Pepin, isoäitinsä Helmin sekä isoisoisoäitinsä Annan kanssa. Kissalasta maailmalle lähteneet kissat ovat menestyneet hyvin näyttelyissä.
– Kyllä niiden kanssa kehtaa mennä näyttelyihin. Kissat saavat hyvin tuloksensa, mutta se, tuleeko niistä näyttelyvoittajia, on monesta seikasta kiinni, kuten tuomarista sekä muista näyttelyssä olevista kissoista.
– Silmä on oppinut näkemään, minkä tyyppiset kissat menestyvät näyttelyissä.
Kun käännetään puhe burman luonteeseen, tuntuu, etteivät ylisanat riitä.
– Burma on aivan ihana, hyvin seurallinen ja osallistuu ihan joka asiaan, mitä perheessä tehdään. En tiedä hurmaavampaa kissarotua, ylistää Räsänen.
Hän pitää erityisesti rodun aktiivisuudesta, vaikka myöntää, että se voi olla joillekin jopa liikaa.
– Niiden aktiivisuus voi olla rasittavaakin joskus. Koska burmat ovat niin vilkkaita, ”tilanteita” saattaa syntyä, kun ne touhuavat keskenään! Räsänen nauraa.