Nykytutkimus löytää uutta tietoa kissoista 1800-luvun lopulta lähtien
Suomalaisessa ihmisten ja kissojen historiassa näkyy toisaalta moderni 1800-luvulla Englannissa alkanut, edelleen vahvana elävä lemmikkieläinkulttuuri.
Toisaalta maaseudulla, missä kissoja on tarvittu jyrsijöiden karsintaan, ovat ihmisten ja kissojen suhteet voineet olla hyvinkin läheisiä, vaikka kissoilla on ollut tietyillä tavoin työtehtäviä.
– Sieltä löytyy samanlaista ihmisten ja kissojen välistä ystävyyttä ja läheisyyttä kuin modernista lemmikkieläinkulttuurista, tietää professori Taina Syrjämaa Turun yliopistosta.
Syrjämaa on viimeisten vuosien aikana keskittynyt tutkimuksissaan eläinhistoriaan. Hän on perehtynyt ihmisten ja eläinten vuorovaikutukseen modernisoituvassa maailmassa 1800- ja 1900-luvuilla.
– 1800-luku on ollut kansainvälinen modernin lemmikkieläinkulttuurin hyvin voimakas muotoutumisvaihe varsinkin Englannissa, jossa on puhuttu jopa lemmikkieläinkultista.
– Lemmikkieläimistä tuli todella tärkeitä perheenjäseniä säätyläisten ja vaurastuvan porvariston keskuudessa. Koirat olivat toki ykkönen, mutta myös kissat olivat vahvasti esillä.
Kissan arvostus näkyy
Tutkimuksissa on havaittu, että Suomesta löytyy selkeitä osoituksia kansainvälisestä ylirajaisesta lemmikkieläinkulttuurista, joka koskee myös kissoja.
Taina Syrjämaa on tarkastellut muun muassa Uuttakaupunkia, joka on pienestä koostaan huolimatta kiinnostava merikaupunki, jossa oli vaurastuvaa kaupunkilaisväkeä sekä vahvat yhteydet ulkomaille.
– Paikallisessa valokuvaamossa on otettu studiokuvia, joissa ihmiset poseeraavat yhdessä kissan kanssa tai kissa yksin lampaantaljalla rusetti kaulassa.
– 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa oli todella paljon ihmisiä, joilla ei ollut varaa koskaan valokuvauttaa itseään, saati yksin kissaansa. Kuvat kertovatkin suuresta arvostuksesta kissaa kohtaa, mutta myös siitä, että heillä on ollut mahdollisuus sijoittaa kuvaukseen.
– Se kertoo myös sen, että on oltu tietoisia kansainvälisistä trendeistä. Kissamuotokuvia on otettu Englannissa ja Yhdysvalloissa siitä lähtien, kun valokuvaustekniikka on sen mahdollistanut.
Kansainvälisissä yhteyksissä lemmikeistä puhutaan aika usein niin sanotun paremman väen lemmikkeinä, joilta ei odoteta työpanosta.
– Vanhoja valokuvia katsoessani olen löytänyt myös hyvin köyhissä oloissa otettuja kuvia, joissa ihmis-kissa -suhde on selkeästi läheinen, lämmin ja luottavainen. Kuvista välittyy syvä, molemminpuolinen kiintymys.
Syrjämaan on helppo nimetä yksi rakkaimmista lempikuvista.
– Se on otettu 1920-luvulla itäisessä Suomessa savupirtissä, jossa kahdella pikkutytöllä on yllään hyvin vaatimattomat mekkopaidat ja toisella tytöistä suuri, tyytyväinen kissa sylissään.
– Maaseutumaisessa elämäntavassakin ihmis-kissa -suhteet ovat voineet olla hyvin läheisiä. Sieltä löytyy samanlaista ystävyyttä ja läheisyyttä kuin modernissa lemmikkieläinkulttuurissa.