Maatiaiskissa Jasson perhe on ollut jo kahdesti lähestulkoon varma, että menettää rakkaan lemmikkinsä.

Neljävuotias maatiaiskissa Jasso hyppää tottuneesti pöydän ääressä olevalle tuolille ja katsoo tiiviisti toimittajaa silmiin. Suloinen pörriäinen aikoo selkeästi tarkastaa, että sen emäntä, Saara Paajanen muistaa kehua häntä riittävästi.

Hetken kuunneltuaan ja huomattuaan, että juttu kääntyy ikäviin muistoihin, poika poistuu päättäväisesti huoneesta omiin oloihinsa. Kesken haastattelun se tulee kuitenkin vielä tarkastamaan tilanteen ja ikään kuin asettautuu syysauringon valoon kuvattavaksi.

’’Jasso käy monta kertaa päivässä antamassa minulle tassuterapiaa’’, pääosin kotona etätyöskentelevä Saara kertoo.

Rontin pitkä elämä

Eläinystävällinen Saara pohti aikuiseksi tultuaan pitkään, onko hän enemmän kissa- vai koiraihminen. Tänä päivänä vastaus on täysin selvä: 100-prosenttinen kissaihminen.

’’Ennen lapsia meille muutti Rontti- kissa, joka sai elää pitkän elämän. Kun lapset syntyivät, Rontti oli ikään kuin lasten isoveli’’, Saara muistelee.

Kilpirauhasongelmat ja niihin liittyneet lääkitykset uuvuttivat kuitenkin kissavanhuksen, ja perhe päätti päästää rakkaan lemmikkinsä tuskistaan.

’’Rontti on haudattu ystäviemme lammaslaitumelle, minne lapset maalasivat sille hautakiven.’’

’’Ajattelimme, ettei enää koskaan lemmikkejä. Olemme aina matkustaneet paljon ja hoitopaikan löytämisessä on omat ongelmansa.’’

Lukijat varmasti arvaavatkin, mitä seuraavaksi tapahtui. Tuli korona, joka jäädytti kaikki lomamatkat. Sitten tuttavan Facebook-sivuilla näkyi valloittavan suloinen kissapentue.

’’Ajattelimme vain piipahtaa katsomassa pentuetta. Kotimatkalla mieheni kuitenkin sanoi, että kai me voisimme ottaa yhden pennuista. Käännyimme saman tien takaisin valitsemaan pentua, sillä pelkäsin, että Mikko muuttaa muuten mielensä’’, Saara nauraa.

Lapset saivat luvan valita pennun, joka yhteistuumin nimettiin sarjakuvakissa Jasson kaimaksi.

Jasso ja tämän alamaiset

Odotusaika luovutusikään tuntui pitkältä, mutta vihdoin Jasson oli aika muuttaa uuteen kotiin. Jasso on upeasta pitkästä turkistaan sekä kovin ragdollmaisesta luonteestaan huolimatta sataprosenttinen maatiaiskissa Orimattilan Karkkulasta.

’’Jasso on luonteeltaan kovin koiramainen, ja onhan se upeannäköinen pitkän häntänsä ja tuuhean turkkinsa ansiosta.’’

Alussa Jasso kierteli viisihenkisen perheen keskuudessa siihen malliin, että kenestä saisi itselleen parhaan alamaisen. Lopulta perheen nuorin, Velma, valloitti kissaherran sydämen.

’’Niistä tuli kuin paita ja peppu, ja Jasso käytännöllisesti asui Velman huoneessa. Nykyisin, kun Velma on tullut teini-ikään, Jasso valikoi alamaisekseen aina tilanteen mukaan sen, kuka sattuu olemaan kotona.’’

Jasso oli ehtinyt lyhyen elämänsä aikana tottua siihen, että kotona oli yleensä aina joku, tai ainakin yksinoloajat olivat lyhyitä.

’’Erään kerran päätimme uskaltaa jättää sen koko päiväksi yksin kotiin, ja lähdimme risteilylle.’’

’’Se istui työpöydällä, kun tulimme kotiin. Todennäköisesti se oli istunut siellä ikkunassa odottamassa koko ajan, sillä se ei ollut syönyt, eikä käynyt vessassa koko päivänä.’’

Muutama päivä risteilyn jälkeen Jasso alkoi oksentaa ja käyttäytyi muutenkin oudosti.

’’Löysin paljussa olleen vesilämpömittarin narun, joten epäilin, jos se oli vaikka syönyt sitä narua.’’

Saara soitti Saaren pieneläinklinikalle Mäntsälään, josta pyydettiin tuomaan kissa saman tien tutkittavaksi. Naru olisi voinut olla tosi vaarallinen suolistossa, sillä se voi vetää suolen ruttuun.

Ultrakuvissa ei kuitenkaan näkynyt mitään, joten kissa ja Saara passitettiin kotiin seurantaohjeiden kera.

Lue lisää Kissafanin numerosta 5/2025!

Minulla on oma mielipide tähän juttuun, taitaa Jasso tuumia. Perheen toimissa mukana oleva Jasso tuli tarkastamaan myös haastattelutilanteen.