Kissat ovat mielestäni jumalaisia olentoja. Niillä on selvästi ihmistä syvempi ymmärrys kaikkeudesta, korostaa näyttelijä, kirjailija ja Suomen Komediateatteri Oy:n taiteellinen johtaja Kiti Kokkonen.

Kokkosen perheen kissat, Aimo ja Lilja ovat kotoisin maaseudulta. Molemmat ovat syntyneet arvioiden mukaan viime vuoden toukokuussa. Ne elivät pihapiirissä navettakissoina, isossa kissapopulaatiossa. Eläinsuojeluyhdistys loukutti kissat tontin omistajan luvalla.

– Jostakin selittämättömästä syystä juuri nämä kaksi kissaa herättivät minun ja mieheni Ollin huomion. Intuition pohjalta Aimo ja Lilja jäivät mieleen ja tuntuivat heti omilta. Vietämme nyt niiden kanssa aikaa yhdessä leikkien ja rapsutellen. Lisäksi tuijottelemme paljon molempien ihanuuksien touhuja.

Kissat ovat mukana taiteilijaperheen arkisessa puuhailussa aina aamukahvin keitosta iltaiseen hampaiden pesuun. Ainoastaan pölynimurin ilmaantuminen ja sen ääni rikkovat kissakodin tiivistä yhteiseloa.

– Minulle kissat tekevät elämästä ja kodista onnellisen, kiteyttää Kokkonen.

Symbioosissa kissan kanssa

Kokkonen toteaa aina rakastaneensa kissaeläimiä ja erityisesti kissoja. Lapsuudenkodissaan hänellä oli kissoina ensin Ronski ja myöhemmin Röppänä.

– Aikuisena sain äidiltäni lahjaksi kissan, jonka nimi oli Bleo. Etsin hänelle kaveriksi kerrostalokaksiooni Tiikerin. Harmillisesti minulla puhkesi tuolloin allergia ja lievä astma, mutta onneksi veljeni Petteri pystyi adoptoimaan molemmat kissat. Bleo sai lopulta elää veljeni perheen kanssa eläkevuotensa Espanjassa.

Vuosien ajan Kokkonen uskoi, ettei voinut allergiansa takia elää kissojen kanssa.

– Kävi kuitenkin niin, että eräänä päivänä rapsuttelin bonustyttäreni vanhempien Mini-kissaa sylissäni tuntikausia. En saanut siitä minkäänlaisia oireita.

Allergiatilanteen tarkisti vielä lääkäri ja totesi kissa-allergian kadonneen. Tilanne antoi uuden mahdollisuuden Kokkosen ja kissojen yhteiselolle.

– Meille tarjoutui mahdollisuus ottaa Mini viettämään eläkepäiviään. Meinasin räjähtää onnellisuuden tunteesta. Mini oli elämäni kissa. Elimme symbioosissa ja sydämeni särkyi totaalisesti, kun Ministä aika jätti.

– Ajattelimme pitkään, ettemme kerta kaikkiaan voineet enää ottaa perheeseen kissaa. Mini oli meille niin erityinen perheenjäsen, tarkentaa Kokkonen.

Muutama vuosi Minin poismenon jälkeen perhe otti muutamaksi viikoksi hoitoon kaksi kissaa. Vuosi näiden hoitokissojen jälkeen he saivat vielä kaksi kissaa pidemmäksi aikaa hoidettavikseen.

– Tämä sai meidät tuumimaan, että ehkä meidän sittenkin kannattaisi ottaa kissa, koska meillä riittäisi sille niin paljon rakkautta.

– Kurkimme silloin tällöin kodittomia kissoja auttavien yhdistysten sivustoja. Halusimme olla aivan varmoja siitä, että pystymme tarjoamaan uudelle perheenjäsenelle loppuelämän kodin. Lilja ja Aimo löytyivät vuoden 2024 joulukuun lopussa eläinsuojeluyhdistyksen kotisivujen kautta. Kissojen ilmoitus tuntui erityisen houkuttelevalle, ja 1.1.2025 Kodittomien Kissojen Tuki ry:n Jenni Laamanen sai kaksikosta kyselyn.

– Kotkassa perustettu yhdistys toimii täysin vapaaehtoisvoimin. Yhdistyksen vastuullinen toiminta ja Jennin kokonaisvaltainen asenne tekivät meihin lähtemättömän vaikutuksen, hehkuttaa Kokkonen.

Useamman yhteydenpidon jälkeen perhe suuntasi 12. tammikuuta Haminaan tapaamaan kissoja niiden sijaiskotiin. Kaksi kantokoppaa mukanaan ja koti kissoille valmisteltuna.

– Tuijottelimme ihastuneena Aimoa ja Liljaa, ja tutustuimme niiden sijaisvanhempiin Niinaan ja Tipiin. He olivat aivan upeita, kissarakkaita ihmisiä.

– Söimme maailman parhaat korvapuustit, kävimme kaikki käytännön asiat tarkasti läpi ja illan suussa ajoimmekin kotiin suurperheenä, summaa Kokkonen.

Lue lisää uusimmasta Kissafanin numerosta 2/2025!

– Kissat tekevät elämästäni ja kodista onnellisen, summaa näyttelijä, kirjailija ja Suomen Komediateatteri Oy:n taiteellinen johtaja Kiti Kokkonen. Kuva: Kiti Kokkosen kotialbumi