Raha ei merkitse Milla Maria Salolle muuta kuin sen, että sillä saa eläimille ruokaa, hoidettua kissojen sterilisointeja sekä maksettua muut tarvittavat eläinlääkärikulut.
Täytyy myöntää, että hän on aloittanut loputtomalta vaikuttavan urakan. Nimittäin kodittomista katukoirista ja -kissoista huolehtimisen. Autetuiksi on matkan varrella tullut muitakin luontokappaleita, kuten esimerkiksi Sotiris-kukko, joka muutti Rodoksen saarelle Kreikkaan kananmunana Pakistanista.
Syntymästä lähtien eläinlauman keskellä kasvaneen Millan rakkaus eläimiin on kaikkensa antavaa. Varsinainen kierrepallo syntyi, kun hän 19-vuotiaana saapui muutaman viikon lomamatkalle Rodokselle.
– Sen loman jälkeen matkustin neljä, viisi vuotta edestakaisin Suomen ja Rodoksen väliä ja pelastin kodittomia kissoja ja koiria Suomeen kotiini.
Opiskelujen ja työvuosien jälkeen Milla päätti muuttaa pysyvästi Rodokselle.
– Tulin tänne yhdeksän vuotta sitten ja tiesin, etten tule enää takaisin Suomeen, kreikkalaiseen maalaiskylään Rodoksen saarella asettunut Milla kertoo.
Nykyisin Millan kodissa asuu 14 koiraa ja noin 30 kissaa, joista osa asuu pihalla ja osa sisällä vanhassa omakotitalossa, jonka piha kaipaisi uusia aitauksia.
– Päätän aina, että en ota enää yhtään uutta eläintä, mutta kun taas löydän auton töytäisemäksi tulleen kissan tai rannalla kuolemaisillaan olevan koiran, niin enhän voi niitä kerta kaikkiaan jättää hoitamatta.
Steriloinnit apuna
Rodoksen saarella arvioidaan olevan jopa 20 000 koditonta kissaa. Ainoana merkittävänä tekijänä tilanteen parantamiseksi ovat kissojen leikkaukset.
Ne vaativat kuitenkin rahaa, vaikka steriloinnit ovatkin jonkin verran halvempia kuin Suomessa.
– Paras tapa, miten turistit voisivat auttaa näitä kissoja, olisi se, että he mahdollisuuksien mukaan käyttäisivät leikkaamattomat kissat eläinlääkärissä, Milla toivoo.
Sterilisaation yhteydessä eläinlääkäri nipsaisee kissan vasemmasta korvasta palan, josta näkee, onko kissa leikattu vai ei.
Toinen tapa auttaa on Suomesta käsin hoidettu pienkeräyslupa, jonka tuotolla Milla ruokkii päivittäin noin sataa kaduilla asuvaa kissaa.
– Olen saanut myös muutaman kerran Hannele Luukkaisen Kissamuseon kirpputorilta kuukausilahjoitukset, joista on ollut mittaamaton apu tässä loputtomassa työssä, Milla kiittelee.
Kaikkiaan tilanne saaren keskiosassa on toivottoman tuntuinen.
– Vapaaehtoisia ei ole juurikaan näissä pikkukylissä. Tilanne Rodoksen kaupungissa on jonkun verran parempi vapaaehtoisten toimijoiden ansiosta.
Sydäntä särkevien jäähyväisten jättäminen on Millalle miltei jokapäiväistä.
– Jatkuvasti tulee vastaan selkeästi myrkytettyjä tai autojen alle jääneitä kissoja.
Silloin Millan raskaaksi tehtäväksi jää ainoastaan kissojen hautaaminen.
– Kesällä maa on niin kovaa, jolloin ainoa vaihtoehto on kerätä risuja ja kukkia niiden päälle, Milla kertoo.
Kesä ja turistiaika on saarella hieman parempi. Turistit ruokkivat kissoja jonkin verran ja osa kissoista käy syömässä hotelleilla.
– On myös kilttejä ihmisiä, jotka suhtautuvat kissoihin hyvin. Mutta turistikauden jälkeen kissojen myrkyttämiset taas lisääntyvät. Vaikeinta on kuitenkin nähdä sitä kärsimystä, jota joutuu päivittäin todistamaan.
– Kun näen loukkaantuneen tai auton alle jääneen kissan, niin pysähdyn vaikka moottoritielle siitäkin huolimatta, että saan vihaisia torventöräytyksiä ja kansainvälisiä käsimerkkejä osakseni, Milla nauraa.