Misse Universum 2020

Haminassa asuva 45-vuotias Mari Peippo kertoo rakastavansa kaikkia eläimiä, mutta kissojen olleen aina erityisen lähellä sydäntään.

– Ensimmäinen kissani eli Kisu-Nokinenä eli melkein 13-vuotiaaksi, se kuitenkin sairastui vakavasti ja jouduin päästämään sen sateenkaarisillalle. Siitä neljän viikon kuluttua mieheni kuoli. Näiden tapahtumien jälkeisessä tuskassa ja surussa ajattelin, etten koskaan enää pysty ottamaan uutta kissaa. Mutta sitten ystäväni kertoi kissanpennusta ja sen nähdessäni rakastuin heti. Viivi-kissa täytti nyt kesäkuun alussa yhdeksän vuotta.

Viivin ollessa parin vuoden ikäinen Peippo oli harkinnut sille kaverin hankkimista.

– En kuitenkaan edistänyt asiaa. Onneksi, sillä Sisu oli tulossa täysin yllättäen elämäämme. Oli jotenkin aivan itsestään selvää, että Sisusta tulee minun kissani ja Viivin kaveri, toteaa Peippo.

Takkuturkki pakkasessa

Oli ollut hirmuisen kylmä iltapäivä 13.1.2016.

– Lähdin vanhempieni kyydillä käymään ruokakaupassa. Tullessani ulos kaupasta jostakin hämärästä juoksi villieläintä muistuttava takkuinen otus ohitseni. Tajutessani tuon otuksen olevan kissanpentu juoksin hädissäni sen perään.

– Takkuturkki piiloutui peloissaan kaupan takapihalla olleiden sinisten konttien alle, hiivin lähemmäs ja näppäsin kuvat pikkuisesta. Laitoin kuvat Facebookiin siinä toivossa, että omistaja löytyisi, mutta näin ei käynyt. Pakkanen kiristyi päivä päivältä, pahimmillaan sitä oli lähes -30 astetta.

Lue lisää Kissafanin numerosta 4/2020!