Pentuajan olosuhteet muovaavat yksilöä
Eläinten käyttäytymistieteen tohtori, tietokirjailija Helena Telkänranta osaa antaa vastauksia kissojen elämää koskeviin kysymyksiin.
Uransa aikana muun muassa tutkijana Helsingin ja Bristolin yliopistoissa toiminut Telkänranta on kirjoittanut tietokirjoja eri eläinlajeista. Kissojen elämästä on aiemmin ilmestynyt kirja Matka kissan mieleen, joka kertoo tutkitun tiedon valossa kissan käyttäytymisestä ja sen syistä. Tammikuussa ilmestyy uusi kirja, Millaista on olla kissa (kustantaja SKS), joten kysytään siis Telkänrannalta, millaista on olla kissa.
– Kissaan pätee samat asiat kuin lähes kaikkiin kesyihin eläimiin. Samaan aikaan, kun ne ovat ulkonäöltään todella erilaisia kuin niiden luonnonvaraiset esi-isät, niin niiden aivot, tunne-elämä ja kokemukset toimivat edelleen hyvin samankaltaisesti kuin luonnonvaraisilla esi-isillään, Helena Telkänranta kertoo.
Perityt tuntemukset
Kissojen esi-isä on afrikanvillikissa, pienikokoinen petoeläin.
Se tekee päivittäin noin 20 pyydystysyritystä, joista se onnistuu samaan yhden tai kaksi jyrsijää, joka riittää sille päivittäiseen ravintomäärään.
Evoluutio on muovannut saalistajan aivot niin, että ne tuntevat mielihyvää jo saalistamisvaiheessa. Samalla tämän mielihyvän tuntemisesta on tullut välttämätöntä aivojen normaalille toiminnalle ja hyvinvoinnille. Tunteakseen mielihyvää riittää, että kesykissa pääsee ”saalistamaan” leluhiirtä, tennispalloa tai vaikkapa rutattua paperipalaa.
– Jos kesykissalla on liian vähän sille palkitsevaa tekemistä, sen hermovälittäjäaineiden tasot pysyvät alhaisina ja kissa muuttuu vuosien mittaan passiiviseksi, nukkuu paljon eikä kiinnostu asioista.
– Apaattiseksi muuttunut kissa hyötyy ehdottomasti leikittämisestä, mutta sen eteen on nähtävä vaivaa, sillä vanhemmat tai jo passiivisiksi muuttuneet kissat tarvitsevat aika mielenkiintoisia liikkeitä leluilta ennen kuin innostuvat niistä, Telkänranta on havainnut.