Purrfulness – kissamaista mindfulnessia

Kissakodissa meditoiminen voi olla melkoinen haaste. Paikalla istuessa kissat punkevat syliin tai alkavat kesken kaiken leikkiä vaatteiden naruilla. Koita siinä sitten olla tyyni ja henkevä! Eeva-Liisa Kauhanen on hoksannut, että kissoja ei kannata hätistää pois harjoituksesta, vaan ne voi ottaa siihen mukaan.

– Aloin tehdä mindfulness-harjoituksia muutama vuosi sitten. Minusta tuntui kurjalta torjua kissojen läheisyys harjoitusten aikana, kun hiljainen paikallaoloni ilmiselvästi houkutteli niitä luokseni. Kerran entinen Hapsu-kissani tuli syliin kesken harjoituksen ja asettui siihen kehräämään. Laitoin käteni kevyesti kissan ympärille ja yhtäkkiä tunsin sen kehräyksen koko kehossani. Tunne oli ihmeellinen – oli vain hengitys ja kehräys, tässä ja nyt, Kauhanen muistelee.

Kärsivällisyys ja huolettomuus

Kauhanen kertoo itse saaneensa Purrfulness-harjoitteista paljon sisältöä elämäänsä. Suurin muutos on tapahtunut kärsivällisyydessä, ja sen ovat läheisetkin huomanneet.

Myös Kauhasen kissat ovat hyötyneet emännän harjoittelusta ja hänen omaksumastaan kissamaisen läsnäolon tilasta.

– Toinen kissani Lucas on mahdottoman villi pentuna hylätty löytökissa, joka vaatii paljon huomiota ja yhdessä olemista. Lucas tulee tosi mielellään lähelle, kun teen harjoituksia, ja sen päivittäiset hepulit ovat harjoitusten myötä vähentyneet. Myös 17-vuotias Hertta-rouva tykkää tosi paljon rauhoittua kanssani läsnäoloharjoitusten pariin, Kauhanen kiittelee.

Lue lisää Kissafanin numerosta 2/2021!

Vanha Hertta-kissa menehtyi pian jutun kirjoittamisen jälkeen. Se tykkäsi kovasti rauhallisista Purrfulness-hetkistä emäntänsä seurana.