Itämainen Patu-kissa on Säkylän yhteiskoulun ehkä suosituin opettaja, tai ainakin yhtä suosittu kun kollegansa Penni-koira. Kun yläluokkalaiset tulevat Patun työpäivänä luokkaan, on sillä tapana kiertää tervehtimässä – toisin sanoen käydä rapsuteltavana – jokainen oppilas. Oppitunnin aikana se saattaa hyppiä pöydältä toiselle tarkastamaan, että tehtäväkirjat ovat kunnossa.
Välillä täytyy tietysti hypätä ikkunalaudalle seurailemaan ulkomaailmaa, ja jos siltä tuntuu, niin työpäivään voi mahtua varsinaisten töiden ohella makoisat päiväunet omassa kopassa. Kaikki tietävät, että silloin The Eläinopettajaa ei saa häiritä.
Kerrataanpas, miten Patu ja Penni saivat uudet työpaikkansa. Sirkusalalla työskentelevä Petra Solar alkoi kiinnostua eläinavusteisesta opetustyöstä aina vain enemmän ja enemmän, kun aihetta alettiin käsitellä mediassa joitain vuosia sitten.
– Työ esiintyvänä taiteilijana sekä sirkusalan opettajana painottui pääosin ilta-aikoihin, mikä alkoi pidemmän päälle tuntua raskaalta. Päätin opiskella erityisopettajaksi, sillä olen aina tykännyt opettamisesta, kertoo Patun ja Pennin omistaja.
Proseminaarityön aiheeksi avoimessa yliopistossa valikoitui koira-avusteisuus.
– Sitä kautta lähdin tutkimaan eläinavusteista opetusta.
Petra valmistui erityisopettajaksi pari vuotta sitten. Viime keväänä hän haki opettajan paikkaa Säkylän yhteiskoulusta. Tietyin toivomuksin.
– Jo työhaastattelussa kysyin, miten koulussa suhtauduttaisiin eläinavusteiseen työskentelyyn ja opettamiseen. Haastattelussa tuli selväksi, että sen toteuttaminen olisi mahdollista.
Vihreää valoa
Syyslukukauden alussa Petra tutustui uuteen kouluun, työtovereihin sekä pienryhmiensä oppilaisiin.
– Integroituminen uuteen työyhteisöön vei aikansa, mutta lokakuussa aloin miettiä Patun ja Pennin mukaan ottamista opetukseen. Laadin aluksi opettajille kirjeen, jossa selvitin eläinavusteisen opetuksen toimintatavat sekä kysyin allergioista ja yleistä mielipidettä asiaan.
Petra sai kyselyynsä ainoastaan positiivista palautetta. Kenelläkään ei ollut aiheeseen mitään negatiivista sanottavaa. Sama toistui niin oppilaiden vanhempien kuin oppilaiden itsensäkin vastauksissa.
– Pienryhmissäni käy vain muutama oppilas, joilla on astma tai lievä allergia. He kokevat kuitenkin eläinavusteiseen opetukseen osallistumisen niin tärkeäksi, että ottavat tarvittaessa lääkettä eläinavusteisina opetuspäivinä.
Soveltuvuustestit suoritettu
Sitten olikin jo aika tuoda Patu ja Penni mukaan opetustilanteeseen. Patu on saanut oppinsa käymällä Petran kanssa vierailuilla palvelutaloissa sekä eri asumisyksiköissä.
– Patu on testattu aikoinaan Suomen Karvakaverit ry:n soveltuvuustestillä. Samalla tulostestillä se pystyy olemaan mukana opetustilanteessakin. Käytännössähän ne ovat samantyyppistä ihmistyötä. Pennikin on käynyt läpi omat soveltuvuustestinsä.
– Pennin soveltuvuustesti toteutettiin Koulutuskeskus Salpauksessa, jossa olen opiskellut ammattimainen koira-avusteinen toiminta -koulutuksen, Petra kertoo.
– Eläinavusteinen opetus on yksi pedagoginen työkalu, jota kannattaa käyttää vain niille, joille se toimii.
Petran – sekä tietysti Patun ja Pennin – onneksi pienryhmien kaikki oppilaat ovat ottaneet eläimet avosylin vastaan. He ovat niistä myös aidosti hyötyneet.
