Pitkät tai lyhyet karvat
American curlien omistajat tietävät, mikä rodussa on parasta.
Uteliaisuus, seurallisuus ja syvä kiintymys ihmisiin sekä osallistuminen kaikkiin kodin toimiin tekee curleista rakastettavia lemmikkejä.
Curleille on myös tyypillistä, että älykkäinä ja luonteeltaan tasapainoisina ne pysyvät koko ikänsä pentumaisen leikkisinä.
– Curleista saa hyvän kumppanin vaikkapa agilityharrastukseen. Ne sopivat hyvin erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin kuten myös muihin eläimiin. Omat kasvattini haluan luovuttaa koteihin, joissa niiden ei tarvitse olla yksin ainakaan pitkää aikaa kerrallaan. Kissa- ja koirakaverit ovat curleille mieluisaa seuraa, kertoo american curlin Suomeen tuonut ja rotua pitkään kasvattanut Satu Hämäläinen.
Rodun alkutaival
Kaksi nälkäistä pitkäkarvaista kotikissaa tuli kesäkuussa 1981 pyytämään ruokaa Grace ja Joe Ruganilta Kalifornian Lakewoodissa.
Shulamitiksi ja Pandaksi nimetyistä kissoista Panda katosi jo muutaman viikon kuluttua, mutta Shu hurmasi Rugan pariskunnan ja kotiutui.
Ensimmäiset pentunsa se sai puolen vuoden kuluttua Ruganille tulonsa jälkeen ja yllätykseksi kahdelle neljästä pennusta tuli kippurat korvat.
Tämä aiheutti pitkään kestävän huomion kissamaailmassa, alettiin pohtia tuon tuolloin vielä tuntemattoman ominaisuuden geneettistä pohjaa.
Kippurakorvaisuus
Rodun suunnitelmallinen jalostus alkoi 1983. Toiveena oli saada näille kippurakorvaisille kissoille oman rodun status, ehkä myös näyttelyoikeudet.
Alusta lähtien on pidetty tärkeänä, että curlien esiäidin, Shulamitin, pitää löytyä jokaisen aidon american curlin sukutaulusta.
Kuuluisa englantilainen kissageneetikko Roy Robinson tutki tiedot 83 pentueen 383 pennusta ja totesi kippurakorvaisuuden olevan autosomaattisesti dominoiva ominaisuus.
Tämä tarkoittaa, että ominaisuus periytyy, kun kippurakorvaisuuden aiheuttava geeni peritään ainakin toiselta vanhemmalta.
Joulukuussa 1998 Robinson raportoi, ettei ollut löytänyt perinnöllisiä haitallisia ominaisuuksia liittyneenä tähän kippurakorvaisuuteen. Tämä tieto takasi väylän uudeksi ja terveeksi roduksi – jolla oli mahtava luonne.
Myös tunnettu geneetikko Solveig Pflueger päätyi omissa tutkimuksissaan samaan tulokseen, että kyseessä on spontaanin mutaation aiheuttaman dominoivan geeni, johon ei liity haitallisia ominaisuuksia.