Vilkas ja oppivainen turkkilainen van
Turkkilainen van on kotoisin Kaakkois-Turkista, Van-järven seudulta. Kotiseudullaan sitä on pidetty satoja vuosia kotikissana. Rodun jalostus alkoi 1950-luvulla Englannissa, jossa se sai virallisen rotuhyväksynnän vuonna 1969.
Suomeen ensimmäiset vanit tulivat 1980-luvun puolivälissä. Erikoista tässä rodussa on se, että se tykkää vedestä ja menee mielellään jopa uimaan.
Harvakseltaan pentueita
Tällä hetkellä Suomessa on vain noin kymmenen aktiivista van-kasvattajaa ja pentueita syntyy keskimäärin pari vuodessa, toisina vuosina ei lainkaan.
– Parhaillaan van-rintamalla on erikoinen tilanne, sillä rovaniemeläisellä kasvattajalla on kaksi pentuetta, kertoo Vangora yhdistyksen pentuvälittäjänä toimiva Inka Bergenström.
Inka on kasvattanut itsekin vaneja, joten tietää, mikä ongelma kaikille kasvattajille ennen pitkää tulee.
– Kun omat kissat alkavat olla vanhoja, on vaikea ottaa laumaan uusia kissoja, sillä van haluaa aina olla pomo, Inka nauraa.
– Jos vaneja on kovin monta perheessä, saattaa raja tulla vastaan siinä, kun kaikki haluaisivat olla pomottajia.
Terve rotu
Koska turkkilainen van on luonnonrotu, on se Helsingin yliopiston tekemässä terveystutkimuksessa todettu yhdeksi terveimmistä kissaroduista.
Vaneilla ei ole juuri mitään sairauksia, ja ne elävät sen ansiosta pitkäikäisiksi.
– Suomen vanhin van on kai tällä hetkellä 18-vuotias.
Vaneilla ei 16 vuotta ole ikä eikä mikään. Itsellänikin vanhin kissa on jo 13-vuotias.
Vanien omistajat ovat todenneet, että rotu viihtyy paremmin koirien kanssa kuin muiden kissojen.
– Harvoin niillä tosin toisten kissojenkaan kanssa mitään erikoista eripuraa on, ainoastaan se, että ne haluavat olla päälliköitä.