Burma on nimensä mukaisesti lähtöisin Burmasta. Sen tiedetään olevan vanha alkuperäisrotu. Laivalääkäri Joseph Thomson toi ruskean kissan, Wong Maun, Burmasta Yhdysvaltoihin 1930-luvulla. Kissasta tuli kaikkien nykyisten länsimaisten burmien kantaemo.
Toisen maailmansodan jälkeen burma astui maihin Englannissa ja aloitti Euroopan valloituksen. Suomeen burma tuli 1960-luvulla.
– Burma ei ole koskaan ollut kovin suuri rotu. Vanhoihin hyviin aikoihin niitä rekisteröitiin meillä lähes parisataa vuodessa, mutta viime vuosina rekisteröinnit ovat olleet sadan rekisteröinnin molemmin puolin, kertoo Burmakissan Ystävät ry:n rahastonhoitaja Raija Alonen. Vuonna 2023 Suomen Kissaliittoon rekisteröitiin 90 burmaa ja viime vuonna luku oli 110. Burma tuli Raija Alosen elämään vähän vahingossa.
– Vanhempani tarjosivat tyttöburmalle kodin, kun se ei tullut toimeen edellisen perheensä koiran kanssa. Sitä kautta aloimme käydä näyttelyissä, joiden myötä vanhempani yhdessä sisareni Tuija Alosen kanssa innostuivat kasvatustyöstä. Heidän ensimmäisestä pentueesta vuonna 1989 tuli sitten minulle oma pentu Afi, viralliselta nimeltään CH Mama-Alcialon Afrodite, BUR n, jonka mukaan muovautui oma kasvattajanimemme Aficats, Alonen kertoo.
Eikä aikaakaan, kun burma pyöritti itsensä Alosen pikkurillin ympärille.
Osallistuvat hurmurit
Aktiivinen ja kaikkeen osallistuva burma tulee Raija Alosen mukaan hyvin myös lasten kanssa. Burmat ovat ”kasvattaneet” niin Alosen omat lapset kuin lapsenlapsetkin.
– Kissat nukuttivat aikoinaan omat lapseni, ja jos he kiukuttelivat jostain, niin kissat oikein komensivat heitä, hän muistelee nauraen.
– Nykyisin kaksi lastenlasta saavat leikkiä ja telmiä kissojen kanssa vapaasti. Kun leikit menevät kissojen mielestä liian pitkälle, kääntävät ne häntäpuolen lapsiin, että nyt otetaan vähän rauhallisemmin.
– Kyllä ne ovat mainioita ja osallistuvia otuksia!