Leikkisä venäjänsininen Neo (IvanaKallio’s Valpas) muutti meille 14-viikkoisena pikkupoikana lokakuussa 2025. Neo sai kasvattajalta mukaan ei kokonsa, vaan suloisuutensa verran monenlaisia leluja. Oli palloja, karvaisia ja vähemmän karvaisia hiiriä, sulkia, nauhoja – monenlaisia otuksia.
Kaikista näistä parhain match syntyi kepin päässä roikkuvan, sinivalkoraidallisen hiiriolennon kanssa. Kyseinen lelu oli karvainen pallo, jolla on mulkosilmät ja pitkä häntä. Se oli ainoa lelu, millä Neo jaksoi leikkiä aivan niin kauan kuin ihminen jaksoi sitä heilutella. Aika nopeasti hiiriolento irtosi kepistä, koska meno oli melkoista. Tässä kohtaa kyseisestä lelusta oli tullut tosi tärkeä Neolle. Mikään muu viihdyke ei ollut yhtä makoisa. Neo jatkoi itsenäistä leikkimistä hiirulin kanssa. Nyt leikki oli entistä aktiivisempaa ja innokkaampaa, kun ihmistä ei tarvittu aina mukaan leikkiin.
Piilotettu Pekka
Äkkiä huomasimme, että Neon tärkeä tehtävä on painin lisäksi piilottaa lempilelunsa erityisesti yöksi, mutta välillä myös päivisin. Koska lelua piti koko perheen voimin etsiskellä usein, päätin nimetä lelun helpottaaksemme siitä puhumista; olihan kyseinen lelu jatkuvasti puheenaiheena! Nopeasti tuli mieleen ”Pekka”, ja niin lelu sai nimensä.
Neo löysi Pekan usein itse, mutta silti Pekkaa etsiskeltiin liki päivittäin vaatelaatikoista, kaappien alta, kengistä, sängystä, vaatekaapeista, kylpyhuoneen saippuahyllystä – lukuisista paikoista.
Kerran Neo oli vienyt Pekan mukanaan parvekkeelle, jossa perheemme eläinystävät saivat vain käväistä kylmällä ilmalla. Ihmettelin, kun Neo maukui poikkeuksellisen paljon parvekkeen ovella kahden päivän ajan. Näinä päivinä suoritettiin muutamasti Pekan etsintää, ja päästin eläimet jossakin kohtaa taas parvekkeelle ulkoilemaan. Äkkiä Neo tuli sieltä villisti loikkien Pekka suussaan. Mikä ilon hetki se oli!
Kainalossa Pekka
Joku voisi pohtia, miksi ihmeessä kukaan antaa näin suurta huomiota yhdelle pienelle karvaiselle hiiriolennolle, ja nimeääkin sen kuin elävän eläinystävän konsanaan. Voin kertoa, miksi.
Neo rauhoittui paremmin aina leikittyään Pekan kanssa. Neo nukahti iltaisin paremmin, kun oli saanut painia Pekan kanssa. Neolle oli tärkeää kantaa Pekkaa suussaan eri paikkoihin. Päiväunetkin kuluivat välillä Pekka kainalossa. Pekka sai myös pesuja osakseen. Pekan kanssa leikit olivat aktiivisempia ja monipuolisempia kuin minkään muun lelun kanssa.
Neo nukahtaa iltaisin paremmin, kun se saa painia Pekan kanssa.
Arvata saattaa, että ostimme lukuisia karvaisia pikkuleluja toivoen, että Neo kelpuuttaa painikaveriksi myös muita leluja, mutta ei ole Pekan voittanutta
Kadonnut Pekka
Viime joulun alla Pekka tavalliseen tapaan taas katosi. Jokainen perheenjäsen on tehnyt osuutensa: Pekkaa on etsitty a i v a n kaikkialta, useaan kertaan.
Kirjoitan tätä 10.1.2026, ja Pekka on yhä kateissa. Voimme vain arvailla, onko Pekka piilotettu Neon toimesta erittäin taitavasti, eikä Neo tai ihminen osaa sitä löytää. Vai onko Pekka joutunut kierrätyksen uhriksi, ja Neon keksimä nerokas piilo roskien seasta onkin koitunut sen kohtaloksi. Emme ehkä koskaan saa tietää, tai sitten Pekka joskus ilmestyy jostain yhtä yllättäen, kuin katosikin.
Muut lelut eivät kiinnosta kuin lyhyen ajan.
Mitenkö tämä on vaikuttanut arkeen? Noh, Neo on tehnyt huomattavasti enemmän ”tuhmuuksia”. Se turhautuu ja tylsistyy herkemmin. Myös ihmistä tarvitaan huomattavasti enemmän, jotta nuoren kissan energian saa purettua. Muut lelut eivät kiinnosta kuin lyhyen ajan
Korvaava Pekka
Yritin aiemmin etsiä Pekan kuvalla netistä samanlaista otusta, mutta en löytänyt. Viimeisenä oljenkortena – vaikka monessa muussa asiassa ensimmäisenä – olin yhteydessä Neon kasvattajaan Helinään. Epätoivoissani kysyin, olisiko hänelle jäänyt yhtään Pekkaa talteen.
Helinä joutui valittelemaan, ettei samanlaisia ole jäljellä, mutta lupasi meille jotain vastaavaa – kunnes Helinä kertoi itse löytäneensä etsityn lelun verkkokaupasta. Hän tilasi omien sanojensa mukaan ”parit Pekat”. Wau, miten mieletöntä myötäelämistä meidän hassussa murheessamme.
Helinän tilaama, kadonneen, rakkaan pehmon korvaava samanlainen Pekka saapui. Se oli kuin olikin Neon mielestä yhtä ihana kuin ensimmäinen, alkuperäinenkin Pekka oli ollut. Kaikkien yllätykseksi myös alkuperäinen Pekka löytyi huhtikuun alussa parvekkeemme sohvan sisältä. Neolla onkin nyt useampi rakas Pekka leikkikaverinaan!
