Eino on rodultaan eurooppalainen lyhytkarvainen. Se sai komean viikinkiteemaisen rekisterinimen: FI*Waputtaren Sigmar Seikkailija. Nimi kuvaa Einon uteliasta ja rohkeaa luonnetta sekä taipumusta kokeilla ensimmäisenä uusia asioita. Luovutusikäisenä ihmisrakas Eino muutti pitkään kissasta haaveilleen perheen ensimmäiseksi lemmikiksi.
Hieman alle viiden kuukauden iässä Eino kävi varhaiskastraatioleikkauksessa. Anestesia ja leikkaus sujuivat normaalisti, ja haavakin paranivat hyvin.
Hiljalleen leikkauksen jälkeen Einon vireystaso kuitenkin huononi ja ennen pitkää myös liikkumishalukkuus väheni.
Eino vietiin eläinklinikalle tutkimuksiin, kun sen takajalat alkoivat olla selvästi heikot ja kävely huteraa. Tila eteni alle viikossa niin pahaksi, ettei Eino voinut enää istua tai kävellä lainkaan. Ortopedin tutkimuksessa ei löytynyt mitään tilaa selittävää, mutta neurologit löysivät Einolle diagnoosin: immuunivälitteinen polyneuropatia. Se on autoimmuunisairaus, jossa oma keho hyökkää hermosoluja vastaan. Koska Einolla ongelma kohdistuu ääreishermostoon, niin sairaus aiheuttaa lopulta liikkumisvaikeuksia sekä halvaantumista vastaavan tilan. Sairauden aiheuttamista, fyysisistä liikkumiseen kohdistuvista ongelmista on kuitenkin mahdollista kuntoutua aktiivisen fysioterapian ja tukihoidon avulla.
Syy pysyy mysteerinä
Sairauden puhkeamisen syy jää mysteeriksi. Tiedämme ainostaan, että se ei ole Einon kohdalla perinnöllinen, eikä esimerkiksi myrkytyksestä johtuva.
On mahdollista, että stressi ja varhaiskastraatioleikkauksessa käytetyt nukutusaineet ovat saattaneet laukaista tilan, mutta varmuutta sairauden syylle emme tule koskaan saamaan.
Ulkomaalaisten tutkimusten mukaan immuunivälitteistä polyneuropatiaa esiintyy pääasiassa nuorilla kissoilla, yleisemmin uroksilla kuin naarailla. Einon kaksi veljeä ja yksi siskoista on varhaisleikattu ilman jälkiseuraamuksia, kuten myös lukuisat muut kasvattini, joten nuorena leikkauttaminen ei ole syy Einon sairastumiselle.
Avuksi eläinfysioterapiaa
Tarjouduin olemaan apuna Einon kuntoutusprosessissa. Einon perhe toi nuoren kasvattini meille pian diagnoosin saamisen jälkeen.
Eino oli elämänhaluinen ja pirteä, mutta se tarvitsi apua syömisessä, juomisessa ja tarpeiden tekemisessä. Kaikkeen tähän löysimme helposti toimivat keinot. Eino ei suostunut juomaan vettä, joten annoimme vettä varovasti ruiskulla sen suuhun. Tarjosimme paljon kissoille tehtyjä maitoherkkuja, koska niitä Eino latki itse mielellään. Pissatimme Einoa kylkimakuuasennossa kosteusalustalle, mutta isommat tarpeet Eino halusi tehdä hiekalle. Autoimme pitämällä Einoa istuvassa asennossa, muutoin Eino suoriutui askareesta omin voimin.
Eläinfysioterapeutin löytäminen meidän alueeltamme Keski-Pohjanmaalta kesti aikansa. Onneksi 60 kilometrin päästä kotoamme löytyi enimmäkseen koiria hoitanut fysioterapeutti, FysiDogin Anne. Eino kävi fysioterapiassa ensimmäisen kerran isänpäivänä 8.11.2025, kun se oli ollut meillä melkein kaksi viikkoa. Tähän mennessä sairaus oli edennyt siihen pisteeseen, että Eino oli menettänyt myös etujalkojensa liikkumiskyvyn. Aloitimme kuntoutuksen varsin surullisista lähtökohdista.
Kävimme fysioterapiassa aluksi kaksi kertaa viikossa. Kun opimme tekemään harjoituksia kotona, harvensimme käynnit yhteen kertaan viikossa. Eino edistyi hiljalleen, mutta samaan aikaan sen käyttämättömät lihakset surkastuivat, ja sitä mukaa Einon paino putosi.
Sairaus piti Einon hermostoa otteessaan. Kissalle tuli muun muassa ruoan nielemisvaikeuksia, mikä oli todella pelottava tila. Vaarana oli tukehtuminen tai ruuan joutuminen keuhkoihin ja sen myötä keuhkokuume. Saimme tähän oireeseen avuksi lääkkeen, joka auttoikin selvästi.
Pakastekuivatut makupalat ovat Einon suosikkitreenipalkkoja.
Käänteentekevä lääkitys
Käytyämme marraskuun 2025 ajan fysioterapiassa Einon etujalkojen toiminta oli palautunut, lyhyet matkat ns. kottikärrykävelynä sujuivat ja Eino pystyi nousta itse istumaan.
Treenit olivat sille raskaita ihan samalla tavalla kuin ne olisivat kuntoutuvalle ihmisellekin. Olimme erittäin iloisia pienistäkin edistymismerkeistä.
Einolla oli kuntouttamisen alusta saakka voimakas halu käydä selinmakuulle. Pystyasento tuntui siitä selvästi epämiellyttävältä.
Olimme lukeneet, että ulkomailla osalle tätä sairautta potevista kissoista annetaan kortisonia, mutta tutkimuksissa ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan, onko kortisonilääkityksestä suoranaisesti hyötyä kissan toipumisessa.
Einon kanssa olimme kuitenkin tulleet siihen pisteeseen, etten enää pystynyt vaatia siltä lisää edistymistä kokeilematta lääkkeellistä apua. Joten joulukuun 2025 alussa pyysin eläinlääkäriltä Einolle kortisonireseptin.
Iloksemme ja suureksi yllätykseksemme neljäntenä lääkkeenantopäivänä Eino alkoi kävellä! Saman tien kun sen jalat kantoivat, se alkoi myös käydä omatoimisesti hiekkalaatikolla.
Muiden kissojen seuraan
Tähän asti Eino oli asustellut kotimme yläkerrassa omassa huoneessaan, jossa meidän omat kissamme kävivät oleskelemassa sen seurassa. Kun kävely ja hiekalla käyminen alkoivat sujua, osoitti Eino selvästi haluavansa jäädä alakertaan muiden kissojen seuraan. Toisten kissojen kanssa touhuaminen olikin varmasti tehokkainta kotitreeniä.
Pikku hiljaa päivittäistä kortisoniannosta pienennettiin asteittain. Tavoitteena oli löytää pienin mahdollinen ylläpitoannos haittavaikutuksien välttämiseksi. Kun annostus oli viikon ajan ollut enää neljännesosa lääkityksen lähtötilanteesta, Einon ruokahalu ja liikkumiskyky kuitenkin äkisti huononivat. Oli pelottavaa nähdä, miten nopeasti ja yllättäen olimme taas siinä tilanteessa, ettei Eino pystynyt kävellä. Onneksi tilanne lähti korjaantumaan, kun kortisonilääkeannosta hieman suurennettiin.
Oireet aaltoilevat
Jatkossa pyritään purkamaan kortisonilääkitystä siten, että lääke annetaan joka toinen päivä, jolloin Einon elimistö ehtii sopeutua muutokseen.
Einolla vaikuttaa olevan ns. demyelinisoivan myelinisoivan polyneuropatian taudinkuva. Tässä tapauksessa ääreishermoja ympäröivä valkea aine (kuin sähköjohdon muovinen eriste) katoaa ja taas palaa takaisin immuunivälitteisestä syystä. Sen vuoksi oireet esiintyvät aaltoilevasti, välillä lievittyvät tai pahenevat. Usein lopulta tapahtuu selkeä paraneminen tai jopa täydellinen toipuminen.
Einon elämänhalu motivoi
Einon tapausta voi seurata Waputtaren kissalan Facebook-sivuilta. Einolla onkin siellä laaja kannustusjoukko. Olemme saaneet paljon henkistä tukea tutuilta ja tuntemattomilta; ihmiset ovat sydämellisiä ja kannustavia. Suurin motivaattori on Einon erinomainen sopeutumiskyky, pirteä olemus ja elämänhalu.
Oli onni löytää Einon mahdollisuuksiin uskova fysioterapeutti, joka voitti nopeasti Einon luottamuksen. Treeneihin on aina mukava mennä. Eino palkkaantuu hyvin makupaloilla, siinä missä liikkumaan innostavia leluja on ollut hankalampi löytää.
Kissoille sopivia omega-3 -öljyä ja B-vitamiinilisää käytämme hermoston uusiutumisen tueksi.
Työskentelen lemmikkiosastolla Kärkkäisen Ylivieskan myymälässä, jonka valikoimasta löytyy paljon tarpeellisia tuotteita Einon kuntoutusprojektiin. Aluksi oli tärkeää tarjota Einolle mukavat, lämpimät ja ergonomiset makuualustat. Puhtaanapidossa tärkeitä olivat sekä kertakäyttöiset että kestopissa-alustat ja kosteat puhdistuspyyhkeet. Pakastekuivatut makupalat ovat Einon suosikkitreenipalkkoja. Pehmeisiin nameihin on kätevä kätkeä lääkkeet ja tarjota ne nameista. Kissoille sopivia omega-3 -öljyä ja B-vitamiinilisää käytämme hermoston uusiutumisen tueksi. Erikoisempia hankintojani olivat vauvavaaka painonseurantaa varten sekä kelluntaliivi, kun kokeilimme Einon kanssa vesitreeniä.
Ajoittain tulee mietittyä, miksi tällainen sairaus pitää olla olemassa ja miten se Einon kohdalla tulee jatkossa ilmentymään. Oireet saattavat uusiutua Einon elämän varrella tai pysyä poissa.
Tällä hetkellä Eino on kuin nuori kissa vanhassa kehossa, mutta sen lihakset vahvistuvat hiljalleen. Eino pystyy tehdä jo pieniä hyppyjä ja kiipeilläkin hieman. Eino kävelee hienosti sohvan selkänojan päällä ja huonekalujen kapeammillakin reunoilla, eli sen keskivartalon lihakset, tasapaino ja kehon hallinta paranevat koko ajan.
Toivon, että saavutamme vielä tilanteen, jossa Eino pystyy elämään normaalia kissan elämää ilman kortisonilääkitystä. Harvinaisen sairauden kanssa eläessä täytyy kuitenkin säilyttää toiveikkuuden rinnalla tietynlainen nöyryys ja elää päivä kerrallaan.
