Kissan ydinmikrobisto eli se osa, joka tulee olemaan muuttumaton läpi kissan elämän ja joka toimii kissan näkymättömänä terveyssuojana, kehittyy kissan ensimmäisen elinvuoden aikana.
’’Häiriöt ydinmikrobiston kehityksen aikana saattavat korjaamattomina jäädä pysyviksi’’, kertoo mikrobiologian tohtori Shea Beasley.
Sen jälkeen kun kissan ydinmikrobisto on vakiintunut eli stabiloitunut, se pyrkii puskuroimaan muutoksia.
’’Ruokinnalla voidaan vaikuttaa tämän jälkeen muuttuvaan eli adaptiiviseen mikrobistoon, joka auttaa kissaa sopeutumaan muuttuviin elämäntilanteisiin”, Beasley sanoo.
Samankaltaisuus suojaa
Kissan ensimmäisen lauman eli emon ja kissapentueen mikrobisto kommunikoi keskenään, ja niin tekee kaikkien laumojen, jonka kanssa kissa on elämänsä aikana tekemisissä.
’’Myös kissakodin ihmisten ja kissojen mikrobisto sekä siellä olevien mahdollisten muiden lemmikkieläinten mikrobisto on keskenään vuorovaikutuksessa. Lauman eläinten, ihmiset mukaan lukien, adaptiivinen eli muuttuva mikrobisto osittain samankaltaistuu ajan myötä.”
Tämä mikrobiston samankaltaistuminen tukee Beasleyn mukaan lauman jäsenten yhteneväisyyttä, esimerkiksi keskinäistä tunnistautumista – samankaltaisuus vetää puoleensa. Lauman mikrobiston yhteneväisyydellä on monia muitakin funktioita, kuten lauman jäsenten suojaaminen ja mikrobiston monipuolinen siirtyminen laumaan syntyville uusille jäsenille.
”Keskinäisen tunnistautumisen hienovaraisuuden huomaa vaikkapa siitä, jos kissa, joku perheen kissoista tai sen ihmiset ovat olleet jonkin aikaa poissa, niin takaisin tullessa palaaja haistellaan tarkasti. Tavallaan arvioidaan tilanne ja tulijan paikka uudelleen laumassa.”

