Olen aina pitänyt kissoista. Ensimmäinen kissa minulla oli 17-vuotiaana, kertoo helsinkiläinen Sanna Honka.
Hän laittoi tuolloin Apulaan ilmoituksen, jossa kertoi olevansa halukas antamaan kodin kissalle. Vastauksen saatuaan Honka lähti uteliaana hakemaan kissaa. Hän ei nimittäin saanut tulevasta kissastaan mitään tietoja, eikä kuvaa.
– Alisa muutti luoksemme pääsiäisenä 2007. Pian kuitenkin huomasimme, ettei kissa viihtynyt lainkaan kaupungissa. Tämän takia Alisa muutti maalle vanhempieni luokse ja eleli siellä onnellisena kissana 16 vuoden ikään.
Vuonna 2012 Honka muutti kissansa Vempulan kanssa Helsinkiin. Pian heistä kahdesta tuli kolme, kun Honka tapasi puolisonsa.
– Olemme molemmat kissaihmisiä ja aloimme haaveilemaan ”perheenlisäyksestä”. Etsintöjen jälkeen Papu-kissa muutti perheeseemme.
Ainokaiselle kaveri
Vempulasta aika jätti syksyllä 2014 ja Papu jäi perheen ainokaiseksi.
– Syksyllä 2016 otimme Papulle kaveriksi Roopen, mutta kissojen yhteiselo ei sujunut toivotunlaisesti. Tilanne oli kissojen kannalta todella ahdistava, tarkentaa Honka.
– Etsimme Roopelle sopivamman kodin ainoana kissana. Olen ikuisesti onnellinen siitä, että Roope löysi niin hienon kodin kissarakkaan pariskunnan luota.
Pian Papulle kaveri -operaatio käynnistyi uudestaan. Pariskunta kävi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä katsomassa kotia etsiviä kissoja. Moni kissa oli ujo, mutta yksi tuli rohkeasti istumaan näytille.
Kissan nimi oli Haisuli.
– Haisuli oli elänyt kissapopulaatiossa ja sen jälkeen etsinyt vuoden verran omaa kotia. Ihmettelen edelleenkin, miten kukaan ei ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota tuohon hurmuriin. Se oli meidän onnemme, hehkuttaa Honka.
Maaliskuussa 2017 Haisuli muutti perheeseen ja ystävystyi Papun kanssa. Nimi vaihtui sopivammaksi eli Nalleksi kissan olemuksen ja luonteen vuoksi.
– Olen onnellinen, että Nalle valitsi juuri meidät. Olen kuullut sellaisen sanonnan, että jokainen kissa, joka ihmisen elämään tulee, on poismenneen rakkaan kissan lähettämä. Vempula halusi lähettää Nallen meille, uskoo Honka.
Nallen tarkka ikä ei ole tiedossa, mutta sen arvellaan olevan Papua muutaman vuoden vanhempi. Vaikka kissa on jo seniori, kuuluu jokaiseen iltaan rallituokio ja jahtileikkeihin löytyy aina energiaa. Lempileikkinä on narujen jahtaaminen.
– Nalle on lempeä, rauhallinen ja silityksiä rakastava herrasmies. En ole eläessäni tavannut yhtä kilttiä kissaa!
Honka kuvailee Nallea oikeaksi herkkusuuksi, jonka suurinta herkkua on jauheliha.
– Kaasulieden syttyessä keittiössä Nalle on alle kolmessa sekunnissa paikalla tarkistamassa tarjoilutilanteen.
Kaikki lentävä kiehtoo neitokaisen mieltä.
Tyttökissa Papu on leikkisä, iloinen ja huomiota rakastava. Mieluisaa puuhaa on narulelujen jahtaaminen ja pompuloiden kimpussa ahertaminen. Erityisesti kaikki lentävä kiehtoo neitokaisen mieltä.
– Papu osaa myös vaatia asioita. Jos kissanvessoja ei ole putsattu hänen mielestään ajoissa, hän tuijottaa laatikoita korvat kenossa, kunnes palvelija saapuu tekemään työnsä. Tämä sama tilanne toistuu vesikuppien vesien vaihtamisen suhteen, nauraa Honka diivansa käyttäytymistä.
Mieluisaa mökkeilyä
Perhe mökkeilee runsaasti, ja tuolloin kaikki saavat reippaasti raitista ilmaa. Kissat ulkoilevat mökillä valvotusti.
– Harvoin kissat lähtevät näkökentästämme kauemmas. Jos me ihmiset menemme ”hukkaan”, palaavat kissat sisälle tai kuistille odottelemaan, että tulemme taas näköpiiriin, tietää Honka.
Nuorempina molemmat kissat ulkoilivat aktiivisemmin ja liikkuivat pihalla enemmän. Iän karttuessa ovat ulkoiluhalutkin vähentyneet ja reviiri kutistunut.
– Yleensä kissat kulkevat perässämme ja tarkkailevat ympäröivää luontoa. Nalle makoilee enimmäkseen varjossa kuistilla, mutta Papu seurailee ulkoilevien ihmisten tekemisiä.
Kerran kissat livahtivat naapurimökkiin, mutta onneksi tilanteesta selvittiin vain hetken säikähdyksellä.
– Kissat olivat käyneet leikkimässä naapurin kissan ja lasten kanssa. Papu varsinkin pitää lapsista. Nalle on arempi lasten suhteen, mutta tulee hyvin toimeen muiden kissojen kanssa populaatiotaustansa takia.
Honka kertoo, että aina kesän alussa kissojen automatkailu on haastavaa ja kuoromaukuminen sen mukaista.
– Onneksi kesän edetessä myös automatkat rauhoittuvat ja kotimatkat kissan nukkuvat koppiensa suojissa. Ulkoleikit vaativat veronsa.
Kaupungissa kissat ovat joskus kokeilleet ulkoilua kotipihalla, mutta se ei ollut mieluisaa. Helsingissä kissat saavat luontoelämyksiä katselemalla perheensä kanssa luonto-ohjelmia.
Parasta on, kun kissat tulevat työpäivän päätteeksi hakemaan silityksiä ja huomiota. Voimme yhdessä rentoutua sohvalla.
Aikaa silittelyyn
Jooga on Sanna Hongalle rakas harrastus. Hän kertoo oppineensa kissoiltaan läsnäolosta ja venyttelyn tärkeydestä.
– Usein ajattelen venytteleviä kissoja joogatessani ja asanoihin asettuessani. Kissoista on hyvä ottaa mallia. Annetaan kehon venyä sopivan pitkälle, pysytään siinä hetki, sitten vapautetaan asento ja kierähdetään sopivaan väliasanaan.
Honka on oppinut kissoilta rentoutumista ja ajatuksen siitä, että jokainen on riittävä juuri sellaisenaan.
– Aina ei tarvitse olla hoppua, eikä koskaan ole niin kiire, etteikö olisi aikaa silittää kissaa.
– Kissojen silittely korjaa huonommankin mielen ja lohduttaa syvimmässäkin surussa. Samalla se myös piristää ja saa hymyilemään, vaikka maailma tuntuisi kuinka synkältä.
