Ristosta kuoriutui vajaassa puolessa vuodessa kuin toinen kissa. Neea Simovaara selasi ennen haastattelua kuvia Ristosta ja näki niiden kautta kissassa tapahtuneen suuren muutoksen.
– Sitä on jo ihan sokeutunut tässä ajassa, miten Ristosta on kuoriutunut kuin uusi kissa. Ensimmäisissä Ristosta ottamistani kuvissa se on todella jännittynyt. Sillä on karvat pystyssä ja korvat luimussa. Nykyisin se hyppää jo viereen sohvalle tai sängylle, Neea iloitsee.
Neea ja avopuoliso Matias Forsblom ovat kuitenkin tehneet loistavan taustatyön luottamuksen saavuttamiseksi. Tekemistä riittää edelleen.
Mutta palataanpa ajassa taaksepäin kesään 2024.
– Olen aina tiennyt, että jonakin päivänä kotonani on kissa, Neea kertoo.
– Lapsuuteni vietin maalla, jossa sen ajan mukaan oli niin sanotut vanhanaikaiset kissakokemukset eli kissojen tehtävä oli hoidella hiiret. Nykyisin haluan lemmikistä seuraa ja olla aktiivinen sen kanssa.
Tältä pohjalta kissan etsintä oli ollut jo pidempään mielessä, ja isompien eläinsuojeluyhdistysten nettisivut tulleet tutuiksi. Viime kesänä käydessään Somerolla Matias törmäsi kauppareissulla Someron Eläinapuyhdistyksen keräykseen.
– Matias laittoi kuvan, että Somerollakin on tällainen kissatalo. Pohjatyötä oli jo tehty; ajatus siitä, että ottaisimme kissan, oli jo valmiiksi olemassa.
Poika vailla kotia
Nettisivuilta löytyi ilmoitus Ristosta. Erittäin arka, leikattu, noin 5–6-vuotias poikakissa, asui siinä vaiheessa sijaiskodissa.
– Kukaan ei koko kahden vuoden aikana ollut kiinnostunut Ristosta. Me olimme ensimmäiset, jotka laittoivat siitä viestiä Someron Eläinapuun.
Aluksi tehtiin normaalit selvitykset, minkälaiseen kotiin ja minkälaisiin oloihin kissa olisi pääsemässä. Alkuselvitysten jälkeen Neea ja Matias pääsivät ensimmäisen kerran tapaamaan Ristoa.
– Toisella kerralla veimme sijaiskotiin sille pesän, jonka se saisi merkata omakseen. Pesä olisi tuttu ja turvallinen paikka, mikäli Risto muuttaisi meille. Veimme myös hikiset paitamme, että Risto tottuisi hajuihimme. Tapaamisessa juttelimme ja höpötimme sille, että kissa tottuisi ääniimme, mutta se oli todella arka.
Kaikkiaan Neea ja Matias kävivät tutustumiskäynnillä kolme kertaa.
– Kolmannen kerran, kun lähdimme katsomaan Ristoa, sanoin jo kotipihalla Matiakselle, että mikäli et halua Ristoa meille, niin katsot sitä silmiin ja sanot sille, ettei se saa kotia meiltä. Matias totesi siihen, että olet jo näköjään päättänyt, että Risto tulee meille, muistelee Neea viime kesän tapahtumia.
– Itkin (ilosta) koko matkan Somerolle, Neea myöntää.
Ei kulunut kauaa, kun tuli päätös, että Risto voi muuttaa Helsinkiin.
– Ennen muuttoa Risto kävi vielä hammaskiven poistossa. Ristosta oli pidetty todella hyvää huolta. Yhdistys oli siruttanut sen loukuttamisen jälkeen. Kissa oli myös leikkautettu, rokotettu ja madotettu yhdistyksen toimesta.
