Sulo tassutteli Riina Kaarlan elämään noin kymmenen vuotta sitten. Pentuaika oli täynnä ihastusta, sillä Sulo toi nimensä mukaisesti suloisuutta joka paikkaan. Sulon rotusekoitus – brittiläinen lyhytkarva ja scottish fold – näkyi sen paksussa, pehmeässä harmaassa turkissa, pyöreissä poskissa ja lyhyissä, pulleissa tassuissa.
- Sulo näytti minikokoiselta harmaakarhun poikaselta, Riina naurahtaa.
- Luonteeltaan hän oli kuitenkin kuin hienostunut englantilainen herrasmies: rohkea, mutta harkitseva.
Menetys oli suuri ja suru syvä, kun Sulo menehtyi viime joulun tienoilla. - Hautasin Sulo-kissani kukkapenkkiin lammen rantaan, koska Sulo meni aina lammelle, jos se pääsi karkaamaan ulos. Se katseli vettä ja lipitti, Riina muistelee.
- Koitin löytää kissapatsaan istutettavaksi lammen reunalle, mutten ole vielä löytänyt, hän huokaa ja kertoo kaipaavansa Suloa päivittäin.
Kirjasta apua
Riina työskentelee yhdessä puolisonsa Sami Kaarlan sekä parhaan ystävänsä Anders Vacklinin kanssa. Kolmikko on saavuttanut kansainvälistä menestystä kirjoittamillaan ja kuvittamillaan Pet Agents – ja Lemmikkifrendit-kirjasarjoillaan, joissa yhdistyvät lemmikit, ystävyys, koodaus, robotiikka ja seikkailu. Päähenkilönä on pinkkitukkainen tyttö, joka koodaa ja osaa rakentaa robotteja, ja tykkää ratkaista ihmisten lemmikkiongelmia.
Lastenkirjojen maailman taustalla voi olla vakaviakin teemoja. Andersin pitkäkarvainen mäyräkoiransa Zella kuoli, kun hän kävi yläastetta. Suru jäi tuolloin käsittelemättä. Kokemus kannusti häntä luomaan tarinan, joka voisi auttaa lapsia ymmärtämään ja käsittelemään lemmikin kuolemaa.
- Sellainen kirja olisi ollut tärkeä minullekin tuolloin nuorena, Anders toteaa.
Niinpä Pet Agents -sarjan seitsemäs osa, Eläinten kaupunki, syntyi kuvaamaan, millaista on, kun iäkäs mäyräkoira siirtyy ajasta ikuisuuteen. - Kirjaa voi hyödyntää apuna lasten kanssa surun käsittelyssä, esimerkiksi lukemalla sitä yhdessä ja keskustellen tarinan tapahtumista, sanoo Anders.
Suru tulee eri tavoin
Andersin mukaan ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa surra lemmikkiä.
- Jokainen suree omalla tavallaan. Jotkut käsittelevät kuoleman nopeasti, toiset taas haluavat muistella pitkään. On ookoo itkeä, ja on ookoo olla itkemättä. Tunteita saa olla laidasta laitaan, ja surra saa niin kauan kuin haluaa, Anders muistuttaa.
Usein surun tuskallisuus helpottuu ajan myötä. Anders korostaa, että rakkaan lemmikin pois mentyä lapsen mielessä voi vilistä monenlaisia ajatuksia. Saatetaan kokea vihaa, pelkoa ja syyllisyyttä, voi olla keskittymisvaikeuksia koulussa tai unettomuutta. Voi tuntua jopa helpottavalta kuvitella, että lemmikki olisi yhä elossa. - Kaikki nämä reaktiot ovat normaaleja. Tärkeintä on antaa surulle tilaa.
Puhuminen auttaa monia, ja kuolleesta lemmikistä kertominen voi tuntua lohdulliselta. Kun Riina ja Anders kävivät Seinäjoella kouluvierailulla, niin eräässä luokassa kaikki oppilaat alkoivat muistelemaan lemmikkiensä kuolemaa. - Se oli tosi koskettavaa. Sitten me siinä itkettiin kaikki yhdessä, Riina kertoo.
Vielä viimeisenä yönään Sulo tarkkaili lähiympäristöä lempipaikastaan ikkunalta.
Suloa muistaen
Lemmikin kuolema pysäyttää, mutta samalla se muistuttaa muistojen tärkeydestä.
- Sulon muistelu yhdessä tuo lohtua koko perheelle. Kaikki muistavat eri asioita, Riina sanoo.
Suloa kiehtoi vesi. - Hän kaatoi aina vesilasit ja halusi päästä vessaan mukaan lipittämän hanasta tiputtelevaa vettä. Sulo jopa kyttäsi kylppärin ovella avovesiuinnilta palattuani ja halusi päästä pyydystämään kumipuvusta tippuvia pisaroita, Riina naurahtaa.
Kasvitkin saivat usein kyytiä. Ruusut maljakossakin hän katkoi hetkessä. Sitä kutsuttiin Sulon ikebanaksi. Sulo tykkäsi katsella sadetta ja terassilla juoksevia hiiriä. Siihen paikkaan kissa halusi viimeisenäkin yönä päästä kivuistaan huolimatta.
Sulo ei pelännyt isoimpiakaan koiria, vaan saattoi antaa tarvittaessa napakan tassumäjäyksen kuonolle.
Luonteeltaan Sulo oli kuin hienostunut englantilainen herrasmies: rohkea, mutta harkitseva.
- Kissasta tuli vanhetessaan yhä puheliaampi, sen ääni muistutti herttaista pulun kujerrusta.
Öisin Sulo hiipi Riinan viereen ja alkoi leipoa häntä pehmeillä tassuillaan. Ne olivat heidän erityisiä hetkiään. - Sulo ehti periyttää komean ulkonäkönsä sekä upean luonteensa jälkeläisilleen, Riina kertoo ylpeänä.
- Vaikka ikävä on valtava, muistan hänen arvokkuutensa, pehmeät villasukkatassunsa ja lempeän katseensa. Sulo opetti minulle paljon eläinten viisaudesta, kärsivällisyydestä ja rakkaudesta.
Riina kehottaa sinua ajattelemaan juuri tänään omaa kissaasi ja miettimään, mitä haluaisit säilyttää muistona omasta, rakkaasta lemmikistäsi.
Ratkaisukeskeisiä vinkkejä surutyöhön
Riina Kaarla kokosi vinkkejä, miten voi auttaa lasta käsittelemään lemmikin kuolemaa.
- Kysy lapselta, mitä hän haluaisi kertoa tai muistaa lemmikistä.
- Piirtäkää yhdessä kuvia lemmikistä.
- Kirjoittakaa hyvästelykirje ja kiinnittäkää se kaasuilmapalloon, jonka lähetätte taivaalle.
- Tehkää valokuvakirja ja lisätkää kuvateksteihin muistoja yhteisistä hetkistä.
- Kootkaa muistolaatikko, jossa on lemmikin tärkeitä tavaroita, vaikkapa talutushihna, leluja ja vesikuppi.
- Lahjoittakaa tavaroita tai leluja toisille eläimille, jos se tuntuu hyvältä.
- Kirjoittakaa runo tai pieni tarina lemmikistä.
- Kertokaa muille lemmikistä ja siitä, millainen se oli. Kuolleesta lemmikistä puhuminen pitää muistoa elossa.
- Lähettäkää suruviesti esimerkiksi kortin muodossa isovanhemmille tai ystäville. Kortissa voi olla lemmikin nimi, syntymä- ja kuolinaika, kuva ja vaikkapa pieni runo.
