Yksi maatiaiskissapentueen pennuista vaikutti höpsähtäneeltä, ja lisäksi se nukkui paljon.
– Ihastuimme kuitenkin tyttäreni Iran kanssa tähän punaiseen pentuun. Serkkuni tosin sanoi, ettei sitä kannata ottaa, kun se on pentueen höpsöin, muistelee Nina Östman nyt jo edesmennyttä kissaansa.
Valinta osui kuitenkin oikeaan, vaikka vaikeuksiakin Mosseksi nimetyllä riitti kissanelämänsä taipaleella.
– Mosse osoittautui erittäin ihmisrakkaaksi, seuralliseksi ja älykkääksi. Se esimerkiksi kuunteli ja nyökkäili, kun sille puhui. Muutamat kissaystävälliset kaverini, jotka kävivät joskus Mossea hoitamassa, sanoivat, ettei tuollaista kissaa edes voi olla.
Mosse oli noin 13-vuotias, kun Nina ihmetteli sen nuukahtanutta oloa.
– Tyttäreni Ira oli muuttanut jo omaan kotiinsa. Mosse eleli vuorotellen minun luonani ja vuoroin Iran luona. Se tottui niin hyvin järjestelyyn, että piti molempia koteja täysin ominaan.
– Mosse oli minulla, kun kiinnitin huomiota sen olemukseen ja karvojen lähtöön. Menimme yhdessä eläinlääkärille, jossa sitten selvisi, että Mossella on sokeritauti.
Siihen aikaan suositeltiin, että insuliinipistos annetaan mahan alle. Nykyisin suositus on, että piikitys tapahtuu niskaan.
– Mosse tottui piikittämiseen niin hyvin, ettei se ollut moksiskaan, kun sitä pistettiin. Se tiesi, että lääkkeestä tulee sille hyvä olo. Se oikein piristyi silmissä saatuaan insuliinia.
Kissan diabetes on sairaus, jossa haima ei tuota tarpeeksi insuliinia, joka säätelee verensokerin tasoa.
