Tuo se on! Kuhmolainen Jarno Hiltunen ajatteli heti, kun hän seitsemän vuotta sitten näki Pommi-kissan ensimmäisen kerran. Jarnon lapsuudenkodissa oli ollut kissa, mutta vuosikymmeniä hänellä oli kulunut ilman kissaa. Kymmenisen vuotta sitten, nyt 51-vuotias Jarno alkoi pohtia, että hän voisi hommata itselleen kissan. Kotikissa Pommi löytyi facebook-ilmoituksen kautta Kajaanista. Musta-valkoinen, leikattu tyttökissa oli tuolloin 9-vuotias. Pommi-nimi oli valmiina.
– Pommi ei tullut toimeen edellisen omistajan muiden kissojen kanssa. Se stressasi ja reagoi stressiin virtsaamisongelmilla, lähinnä merkkailen sekä pissaamalla sinne tänne muualle kuin hiekkalaatikkoon, Jarno kertoo.
Omistaja toivoi, että Pommi löytäisi kodin, jossa ei ole muita kissoja, eikä lapsia. Tuolloin etäsuhteessa elävällä Jarnolla näin oli asiat.
Hän ajoi sadan kilometrin matkan Kuhmosta Kajaaniin ja totesi, että oli löytänyt juuri oikein kissan itselleen. Pommi lähti saman tien Jarnon mukaan uuteen kotiin.
– Pommi huusi koko ajomatkan kuljetuskopissaan! hän muistelee.
Jatkossakaan automatkat eivät olleet Pommin mieleen. Jos Jarno meni kauemmas reissuun, hän hankki Pommille kotiin hoitajan. Kajaanissa Pommi oli elänyt kerrostalokodissa. Sisäkissanelämä jatkui Kuhmossa Jarnon rivitalokolmiossa.
– Ensimmäisen yön Pommi vietti pesuhuoneen kaapin alla, mutta pikku hiljaa se alkoi sopeutua.
Kaksi vuotta sitten Jarno hankki kumppaninsa kanssa Kuhmosta omakotitalon, ja Pommi sai 130 neliötä temmellystilaa.
– Omakotitalossakin Pommi jatkoi sisäkissan elämää. Vielä rivitalossa asuessamme ajattelin, että voisimme alkaa ulkoilla, ja kokeilin sille valjaita. Pommi suorastaan järkyttyi, kun nostin sen nurmikolle valjaissa. Se ei suostunut liikahtamaankaan. Ulkoiluharjoitukset jäivät siihen.
Kohtalokas munuaisvaiva
Loppuvuodesta 2024 Pommille tuli ongelmia munuaisten kanssa.
– Se söi koko ajan entistä vähemmän ja vähemmän. Lopulta lopetti kokonaan syömisen, ja laihtui kovasti.
Eläinlääkäri totesi munuaisvaivan, josta Pommin ei valitettavasti ollut mahdollista toipua.
– Kokeilin eläinlääkärin suosittelemaa ruokahalua herättävää ravintoa, mutta se ei Pommille juuri enää maistunut.
Jarno sai saattohoitaa Pommi-kissansa kotona. Pommi menehtyi tammikuussa 2025.
– Lemmikin kuolema ja siitä luopuminen on kova paikka. Pommi oli minulle rakas perheenjäsen, kuten varmasti kaikille oma lemmikki on.
Pommin omaleimainen luonne ja sen hauskat tavat ovat Jarnolle lohduttavia, rakkaita muistoja.
– Aina kun menin päivällä loikoilemaan tai illalla nukkumaan, niin Pommi tuli rinnan päälle leipomaan. Pommi ei ollut kovin leikkisä, vaikkakin hyvin sosiaalinen ja ihmisystävällinen. Pommi myös aivan selkeästi ajatteli. Monesti se istui tuolin karmilla ajatuksissaan, Jarno muistelee.
Pieni, suuri kirja
Yhteiselosta Pommin kanssa Jarno alkoi pian kissan tultua kirjoittaa Pommin ”kertomana” mielikuvituksella maustettuja, mutta tositapahtumiin perustuvia, humoristisia pakinoita, jotka julkaistiin paikallislehti Kuhmolaisessa.
– Pakinani olivat aika suosittuja. Monesti lukijat tarttuivat kaupungilla hihasta ja kysyivät, koska ilmestyy seuraava Pommi!
Pommin muistoksi ja kissarakkaiden lukijoiden iloksi Jarno kokosi keväällä 2025 pakinat Pommi-kissan tarinoita -nimiseksi kirjaksi. Pakinoiden lisäksi kirjassa on 25 Pommin elämää monelta kantilta valaisevaa, Jarnon ottamaa kuvaa kuvateksteineen.
– Kirjani on otettu hyvin vastaan. Pieni, suuri kirja! Kiitos Pommi ja Jarno, lukee Jarno yhdestä postissa tulleesta palautepostikortista.
Martta tuli taloon
Jarnon elämässä on uusi kissa, kotikissa Martta. Kaksivuotias leikattu tyttökissa Martta muutti kesän 2025 alussa Jarnon luokse. Muuttomatka ei ollut pitkä, Martta on kuhmolaiskissoja.
– Martalla oli samantyylinen tilanne kuin Pommilla. Perheen muut kissat eivät hyväksyneet Marttaa. Kissat sähisivät ja sihisivät keskenään, Jarno kertoo.
Hän päätti tarjota Martalle uuden kodin. Sopeutuminen sujui hyvin.
– Martta söi ensin vatsansa täyteen, sitten se tutki paikat ja sen jälkeen kellahti heti nukkumaan, Jarno kertoo Martan ensimmäisestä päivästä uudessa kodissa.
Martta on Pommin tavoin sisäkissa sekä kaikkiruokainen, mutta selkeästi kovempi syömään kuin Pommi oli. Laadukas kuiva- ja märkäruoka maistuvat Martalle. Pommi söi niiden lisäksi mieluusti kissan tonnikalaa.
– Martta on hyvin aktiivinen kissa. Se tykkää leikkiä, matot ovat rutussa, kun Martta mennä viilettää pitkin taloa! Myös kiipeilytelineessä taituroiminen on sille mieleen, Jarno naurahtaa.
Lemmikin kuolema ja siitä luopuminen on kova paikka.
Pommi suorastaan järkyttyi, kun nostin sen nurmikolle valjaissa.
