Kissat juttelevat paljon, seuraavat minua joka paikkaan, eivätkä vierasta, kun kavereita tulee kylään, Anna-Maria Blom kertoo sfinx-kissojensa seurallisuudesta. Kissatytöt Manuela ja Maysa tulivat Nummelassa, läntisellä Uudellamaalla asuvalle Anna-Marialle pentuina kolme ja puoli vuotta sitten.
Hänen pietarilaissyntyinen äitinsä haki kissat omalla autolla luovutusikäisinä pentuina sfinxejä kasvattavalta ystävättäreltään Pietarista. Kasvattaja hoiti passit, sirutukset ja rokotukset kuntoon ennen luovuttamista. Reilu viiden tunnin automatka tullimuodollisuuksineen sujui pentujen kanssa hyvin.
’’Leikkautin kissat vajaa puolivuotiaina, muutoin emme juuri ole tarvinneet käydä eläinlääkärissä. Perustarkastuksessa käytin ne viime kesänä, ja kaikki oli hyvin’’, Anna-Maria kertoo.
Kookosöljy turvallista
Sfinxin iho näyttää karvattomalta, mutta sitä peittää ohut nukka.
’’Maysalla nukka on selkeästi paksumpi kuin Manuelalla. Maysalla on myös viikset ja kulmakarvat. Maunuelan iho on alttiimpi kuivumaan etenkin hännästä ja selästä. Rasvaan sitä silloin tällöin kookosöljyllä, joka on turvallista, vaikka sitä pääsisi kissan suuhun sen nuollessa ihoaan.’’
’’Joskus kissojen iho tuntuu rasvaiselta ja vähän tuoksahtaa epämiellyttävältä, silloin pesen ne joko eläinshampoolla tai ihmisvauvashampoolla.’’
Ruokien suhteen Anna-Marian pitää olla tarkkana. Sopimattomaan ruokaan Manuelan ja Maysan iho reagoi helposti ihottumalla, kutinalla ja näppylöillä. Tätä nykyä kissat syövät allergiselle kissalle suunniteltua kuivaruokaa. Juoma-astiassa on raikasta vettä. Kissat painavat nelisen kiloa.
Tytöt makailevat mielellään saunan lauteilla.
Rakastavat lämpöä
Muutoin karvattomat kissat eivät Anna-Marian mukaan juuri eroa turkkikollegoistaan kuin sen suhteen, että ne rakastavat vielä enemmän lämpöä.
’’Manuela ja Maysa makailevat mielellään saunan lauteilla tai kylppärin lattialla, jossa on lattialämmitys, ja nukkuvat aina peiton alla. Kesälle ne paistattelevat päivää asuntoni lasitetulla parvekkeella. ”Mummo” eli äitini on neulonut niille monet villapuserot, joiden lämmöstä kissat tykkäävät, mutta eivät oikein tahdo pysyä paidoissaan!’’ Anna-Maria naurahtaa.
Hän asuu kissojen kanssa kerrostalossa Nummelan keskustassa. Aika usein kissat ovat kyläilemässä muutaman kilometrin päässä ”mummolassa”, omakotitalossa, jonka iso puutarha rajoittuu metsään.
’’Äitini luona kissat saavat myös olla ulkona, toki valvotusti. Ne pysyvät hyvin pihapiirissä tuttujen ihmisten valvovien silmien alla. Harvoin lähdemme omasta asunnostani valjasulkoilemaan, koska kissat eivät oikein viihdy valjaissa’’, Anna-Maria kertoo.
Korkeat kiipeilypuut ja erilaiset lelut tarjoavat kissoille liikuntaa ja aktiviteetteja.
’’Äidin luona ne juoksevat käytävää pitkin mutkat suoriksi!’’
Manuela-kissan nimi on peruja unesta, jonka Anna-Maria näki, ennen kuin kissat tulivat hänelle.
’’Näin unta harmaasta kissasta, jonka nimi oli Mauno. Tyttökissan myötä nimi muuntui Manuelaksi. Sen sisarelle piti saada alkutavultaan samansointuinen nimi, ja tummemman harmaasta kissasta tuli Maysa.’’
Maysan ihoa peittävä nukka on paksumpaa kuin sisarellaan Manuelalla.
