Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, 66, tykkäsi lapsena mennä Martta-tädin luokse. Siellä oli punainen Roosa-kissa. Kaikki eläimet kiehtoivat pikku-Sirpaa. Kissojen ohella hän silitteli lehmiä. Kotona ei kuitenkaan ollut kissaa, vaan koira, joka sekin oli Sirpalle hyvin rakas. Muutettuaan Hämeenlinnasta Helsinkiin kauppakorkeakouluun opiskelemaan hän heti yliopistoelämän alkuviikkoina hankki yksiöönsä kotikissapennut, Miisu-tytön ja Jörssi-pojan.
– Kissasisarukset etsivät kotia kauppiksen ilmoitustaululla. Ajattelin ottaa yhden pennun. Kun menin niitä katsomaan, kävi selville, että toinen pennuista lopetetaan, mikäli ne eivät löydä yhteistä kotia. Molemmat tulivat minulle.
Miisun ja Jörssin kanssa Sirpa vietti hauskoja hetkiä. Veikeitäkin ne olivat.
- Musta tassu vain vilahti, kun ne nappasivat karjalanpiirakan päältä leikkeleet!
Sittemmin Sirpalla on ollut 4-6 kissan klaani. Tänä nykyä hänellä on enää yksi kissa, vanha herra Remu. Sirpalla on kissamäärälle oma logiikka. - Kahden kissan kanssa pääsee helpommalla kuin yhden. Kahden ja kolmen kissan eroa ei edes huomaa. Neljäs menee siinä samassa. Jos on neljä kissaa, niin miksei yhtä hyvin samalla mene viisi kissaa. Kuuden kohdalla kulkee ehdoton raja.
- Monen kissan logiikassa on myös se etu, että 4-6 kissan klaanissa on eri sukupolven kissoja, jolloin nuoret ”mölyävät” keskenään ja vanhemmat saavat virikkeitä seuratessaan nuorten kissojen touhuja. Aivan kuin meillä ihmisilläkin eri sukupolvien yhteiselo rikastuttaa elämää monin tavoin.
Miisun ja Jörssin seuraksi kolmen vuoden jälkeen tulleet pikimustat Hemmo ja Hippu olivat samaten kotikissoja. Sirpan ihastuttua hopeansiniseen, silkkiturkkiseen korat-rotuun kaikki hänen seuraavat kissansa olivat korateja. Sydämenmuotoisissa kasvoissa korateilla on huomiota herättävän suuret silmät. - Rotua ei ole ylijalostettu, joten koratit ovat yleensä hyvin terveitä. Koratit ovat seurallisia ja leikkisiä. Niiden itsetunto on hyvä, minkä vuoksi korat ei juuri ota ”nokkiinsa” kodin sattumuksissa, Sirpa kuvaa suosikkikissojensa luonnetta.

Missä sitä ollaan oltu?
Sirpan mielestä jokainen kissa on vahvasti oma yksilönsä.
- Jokaisella on omat tapansa ja jokaisen kanssa ihmiselle muodostuu erilainen suhde. Yksi saattaa olla syvämietteinen ja funtsaileva. Toinen puolestaan höpönassu. Jokainen kissa on kuitenkin syvästi emotionaalinen ja antaa omistajalleen rutkasti rakkautta.
Kissan aito kiintymys herättää Sirpassa kunnioitusta ja kiitollisuutta. - Itsellinen kissa tulee luokseni silloin, kun se haluaa tulla. Kissa kiintyy minuun vapaasta tahdostaan. Se on jotain suurta ja ainutlaatuista.
Kissan tavassa oppia resonoi Sirpan mukaan sisäinen motivaatio. - Kissa ei opi komentamalla, vaan se on aidosti kiinnostunut vaikkapa tempusta, minkä se haluaa oppia.
- Yksi kissoistani oppi pesemään lattioita! Se istui ensin pienen paperilapun päällä, sittemmin isomman siivousrätin päällä ja peruutti lattiaa pitkin.
- Kissat osaavat myös näyttää mieltään ja loukkaantua. Jos opiskelijabileet venähtivät liiaksi, niin Miisu ja Jörssi repivät eteisen naulakosta villatakkini ja istuvat sen päällä odottamassa syyllistävine ilmeineen: Täällä sitä odotellaan!
