Vekku matkustaa mielellään autossa, mutta paha olo tulee silti joka kerta. Ensimmäiset puoli tuntia sujuvat mainiosti. Sitten tulee paha olo ja pulahdus hiekkalaatikkoon.
– Se on oikeastaan aina sama kuvio. Tiedämme melko tarkkaan paikankin, missä pitää pysähtyä siivoamaan oksennus, kertoo Vekun kaksijalkainen palvelija Minna.
8-vuotias Vekku muutti Minnan ja Tuomon perheeseen kuusi vuotta sitten Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistyksen Jokimaan löytöeläintalosta.
– Se oli elellyt siihen asti täysin sisäkissana. Me aloimme harjoitella ulkoilua valvotusti GPS-pannan kanssa. Nykyisin Vekku on niin arka, ettei se oikeastaan uskalla kuin piipahtaa omassa pihassa. Mutta valjaissa ulkoilu sujuu kuin vanhalta tekijältä.
Mukana Lapin matkallakin
Uudessa perheessä Vekku sai totutella autoiluun mökkimatkan vuoksi. Reilun tunnin automatkan – ja sen yhden pulahduksen jälkeen – koittaa vielä kymmenen minuutin venematka, joka sujuu hienosti.
– Veneessä Vekun koppa on auki, että se saisi tulla halutessaan pois sieltä. Mieluummin se on kuitenkin yleensä omassa hytissään matkan ajan. Kun päästään perille, se hyppää jo laiturille.
Minnalla ja Tuomolla on mökki myös Äkäslompolossa, jossa he käyvät etenkin talvisin.
– Kerran kävimme siellä ilman kissaa, mutta seuraavalla kerralla ajattelimme, että koska lyhyempikin automatka sujuu mallikkaasti, niin kokeillaan, miten Lapin matka sujuisi.
Koirankopassa riittää tilaa
Minna ja Tuomo päättivät, että Lapin matka toteutetaan kissan ehdoilla ja pysähdytään niin monta kertaa kuin on tarpeen.
– Kertaakaan ei ole tarvinnut kissan takia pysähtyä, pari kertaa ainoastaan meidän ihmisten takia. Tosin se ensimmäinen paha olo Vekulle tulee aina. Olen varannut valmiiksi muovipussit ja lapion sekä kosteuspyyhkeitä, joilla siivoan jäljet. Vekku pulauttaa aina vessaan, joten se on helppo siivota.
Vekulla on käytössään koirien kuljetuskoppa, johon mahtuu vessa. Kopan ison koon ansiosta Vekku mahtuu liikkumaan ja istumaan kopassaan matkan aikana.
– Usein se makaa vessassa, nähtävästi se on pehmeämpi paikka.
Reilun kymmenen tunnin matkan aikana Vekku ei syö, eikä juo ja vain hyvin harvoin kakkaa tai pissaa. Muutenkin matka sujuu rattoisasti ja rauhallisesti. Ellei kuski innostu kaasuttamaan kovemmin esimerkiksi ohitustilanteessa.
– Silloin takapenkiltä tulee kyllä kommenttia, että äläpäs kaahaile, Minna nauraa.
Automatka aistitaan
Vekku aistii, kun edessä on automatka. Vaikka Minna yrittäisi kuinka taitavasti pakata autoa ja valmistella matkaa, Vekku on perillä aikeista.
– Kotona se menee aina olohuoneen verhon taakse piiloon, mistä se on helppo napata koppaan.
– Lapissa Vekku keksi livahtaa saunan lauteiden rakoon, josta se oli jo huomattavasti vaikeampi saada pois. Vekku yleensä myös maukuu ja vaeltelee ympäriinsä ennen lähtöä. Kun sille yrittää laittaa valjaita päälle, se menee luttanaan kuin siili ja kutistuu semmoiseksi palloksi. Se on erikoista, sillä Vekku on muuten kauhean kiltti ja hieno kissa.
– Kokemuksen kautta on opittu, miten matkoista selvitään parhaiten, Minna toteaa.
Vekku tosin katsoo sillä kissan silmällä, että onkohan nyt noin.
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Kissafani-lehdessä 3-2025.
