Kotona työskentelevät kissan omistajat ovat varmasti huomanneet, että kehräävä lounasseuralainen alentaa päivän stressitasoja, ja työ sujuu kevyesti pitkälle iltapäivään, kun on rentoutunut lämmin silkkikerä kainalossa. Kotistudiossa työskentelevällä taiteilijalle lemmikki on työkaverina kaikkea sitä, mutta myös inspiroiva innoittaja. Olen työskennellyt päätoimisesti taulujen parissa kymmenisen vuotta ja tästä ajasta puolet kotioloissa, kissan ja koiran kanssa.
Nykyinen muusani, venäjänsininen Zelda (IvanaKallio’s Leona aka Zelda) saapui meille sijoituskissaksi kevättalvella 2025 edesmenneen brittiläisen luomaa tyhjää tilaa täyttämään, juuri kun viime kesän näyttelyyn valmistautuminen oli kiireisimmillään. Valmiit, näyttelyä odottavat taulut nojailivat seiniä vasten ja loivat vastustamattomia kujia, joiden lomasta vaania perheen toista lemmikkiä, Blankaa, 5-vuotiasta Coton de Tuléar -koiraa.
Kaikesta kiinnostunut
Kissan kanssa maalaaminen oli minulle tuttua ennestään, mutta energisen venäjänsinisen pennun kanssa työskentely oli touhukkaampaa kuin 13-vuotiaan, ujon brittiläisen, jonka muusan tehtäviin kuului lähinnä somekuvissa poseeraaminen ja nukkuminen öisin kainalossa. Zelda on ottanut roolin taiteilijan apurina eri tavalla tosissaan alusta alkaen. Se on luonteeltaan rohkea ja osallistuva hienovaraisella tavallaan.
Vielä houkuttelevampaa on, jos työvaiheeseen kuuluu rapsuttelua tai kaapimista palettiveitsellä.
Luovan työn hauskuus ja vaikeus on siinä, että käden jälki on riippuvainen siitä, mitä pään sisällä liikkuu. Siksi on olennaista virittää mieli otolliseen tilaan, jossa ilmaisu on vapaata ja rehellistä. Jäljestä huomaa, jos se on tehty epäedullisessa mielentilassa. Zeldan leikkisä läsnäolo, kaikkeen kiinnostuneesti suhtautuva mieli ja rentouttava lämpökehräys pitävät huolen siitä, että näyttelyn teokset valmistuvat ajallaan ja työvire säilyy. Omalla esimerkillään se osaa virittää tilaan sopivan tunnelman.
Läsnä hetkessä
Kissalla on luonnostaan ominaisuuksia, joiden pitäisi kuulua jokaisen luovan työn tekijän mentaaliseen työkalupakkiin. Ensimmäinen näistä on leikki. Kaikki luova työ perustuu leikkiin. Silloin mieli pysyy avoimena kokeiluun ja kiinnostuneeseen tutkailuun sekä onnekkaisiin erehdyksiin. Mikä onkaan sen parempi tapa virittäytyä luovaan tilaan kuin leikittää pieni harmaa salama ensin uuvuksiin. Maalauskäsi vetristyy ja sivellin liikkuu sen jälkeen vauhdikkaasti. Aamuleikistä on sekin hyöty, että sen jälkeen saa todennäköisesti muutaman tunnin työrauhan!
Toinen oleellinen mielen työkalu on kyky keskittyä ja olla läsnä hetkessä. Vauhdikkaan aamun jälkeen kotistudiossani onkin kaksi tarkkaavaista silmäparia – koiralla on uni tullut jo aiemmin.
Sillä välin, kun omat silmäni mittailevat maalauskankaan jälkiä, Zelda tarkkailee herkeämättä parvekkeelta ympäristön elämää. Aina utelias ja kiinnostunut kissa on ilo sekä muistutus siitä, millaisella asenteella eteen tuleviin asioihin kannattaa suhtautua.
Rento rauhoittaja
Kolmas tärkeä ominaisuus on kissan rento mieli ja kyky rauhoittua. Sanomattakin on selvää, kummallako meistä tämä taito on paremmin hallussa.
Zelda on pelastanut monta tauluani pakottamalla minut tuumailutaukoon käpertymällä kaulalle: ”Mieti vielä hetki, ennen kuin ryntäät toteuttamaan ensimmäisen idean”. Hengityshetki keskellä päivää kissan kanssa virkistää paremmin kuin kahvi.
Työn tauottaminen muutoinkin onnistuu Zeldan kanssa paremmin kuin ennen. Kuka voisi vastustaa höyhenen kevyttä tassun painallusta jalalle, kun viereen on ilmaantunut hiuspompula ja smaragdinen kysyvä katse? Zelda rakastaa hiuspompuloiden noutamista, ennätys noutokerroissa menee yli 30. Hellällä tassun taputuksella se osaa varmistaa, että heittopyyntö on huomattu ja tauluhommat saavat jäädä hetkeksi.
Zelda on tuonut tullessaan avun myös odottamattomaan ongelmaan. Ennen maalarin hartiajumit hoituivat lämpimän riisipussin avulla, nyt olkapäällä loikoilevan kissan. Tosin sillä seurauksella, että hartiat olivat alussa täynnä pieniä naarmuja, kun tasapainottelu ei vielä ollut hallussa ja pennulla neulan terävät kynnet käytössä. Nyt kun neuloja on saatu leikkailtua ja pennun tasapaino on kehittynyt, jälkiä tulee vähemmän. Zelda viihtyisi ratsailla vaikka koko päivän.
Teosten aiheina
Kissat ovat löytäneet tiensä myös teosteni aiheeksi. Usein luon maalauksiini ympäristöjä, joissa itse viihtyisin, trooppisia tiloja, horisontteja ja fantastisia vuoristoja. Niiden lomaan, katseenvangitsijaksi on hauska laittaa silloin tällöin kissaeläin viisaine katseineen ja veistoksellisine muotoineen.
Arjen toimivuus käytännössä saattaa kiinnostaa heitä, joilla on tuntuma maalaustöihin. Miten pitää kissan turvallisesti erossa maaleista ja taulut ilman tassun jälkiä? Öljyvärit ovat minulla vaihtuneet vesiliukoisiin akryyleihin, joiden nopea kuivuminen ja liuottimien puuttuminen on mahdollistanut turvalliset työskentelyolosuhteet niin karvakavereille kuin tekijällekin.
Siveltimen rahina
Siveltimen rahina kangasta vasten oli aluksi Zeldalle vastustamattoman kiinnostavaa. Zelda sai tutustua työskentelyn ääniin rauhassa. Nostin taulukankaan telineellä niin ylös, ettei siihen yltänyt pikkutassuilla. Pidin taulun ja kissan välissä varmuuden vuoksi hyppyesteenä styrox-levyä. Alkuinnostuksen jälkeen siveltimen hipsuttelu on muuttunut niin arkipäiväiseksi, että se ei enää kiinnosta kissaa juuri lainkaan.
Tosin, silloin tällöin Zelda herättää minut maalaushypnoosista hyökkäämällä taulun takaosaan ja pyydystää maalauskankaan takana liikkuvaa sivellintä. Vielä houkuttelevampaa on, jos työvaiheeseen kuuluu rapsuttelua tai kaapimista palettiveitsellä. Silloin takahärppijä on varma seuralainen. Samalla tulee testatuksi italialaisen pellavan lujuus. Hyvin on kestänyt tähän asti. Ennen kuin istahtaa takaisin harmaalle työtuolille, on hyvä varmistaa, ettei sitä ole valloittanut harmaa seuralainen.
Maalauspöytänä minulla on pieni yöpöytä, jolle mahtuu juuri ja juuri vesikuppi, muutama sivellin ja pari maalipurkkia. Fiksuna kissana Zelda on yrittänyt hypätä sille vain kerran. Arvasin, että yrityksiä tulisi. Pidinkin siksi alussa styrox-levyä pöydän reunalla niin että pöydälle yrittävä kissa keikahtaa levyn kanssa alas.
Siveltimien pesu oli aikaisemmin yksi työni tylsimmistä osuuksista. Zeldan kanssa mikään ei ole tylsää. Se rakastaa veden lirinää.
Zelda oppi ensimmäisestä yrityksestä ja on jättänyt sen jälkeen pöydän rauhaan. Tosin tähän luuloon ei voi vauhdikkaan kissan kanssa kokonaan tuudittautua. Sotkuisimmat työvaiheet teen toisessa huoneessa, kun muusani nukkuu päiväuniaan.
Siveltimien pesu oli aikaisemmin yksi työni tylsimmistä osuuksista. Zeldan kanssa mikään ei ole tylsää. Se rakastaa veden lirinää. Mikäs sen parempi hetki pisaroiden tarkkailuun, kuin maalausvälineiden putsaus päivän lopuksi lavuaarin reunalla.
Pakkauspäivien ilot
Osa tauluistani lähtee koteihin nettikaupan kautta. Silloin ne täytyy pakata pahviin ja kuplamuoviin. Zelda osallistuu tähänkin työvaiheeseen aktiivisesti, jos sattuu olemaan hereillä. Pahvin palasten nakertelu, mittanauhan pyydystäminen ja turkkiin tarttuneen teipin kanssa säntäily kuuluvat pakkauspäivän iloihin.
Jos suuria maalauksia lähtee ulkomaille, ne pakataan rullalla pahviputkeen. Venäjänsiniset kissat rakastavat tunnetusti tunneleita. Myös minun muusani villiintyy ilosta, kun kannan pakkausputket varastosta esille. Täytyy olla tarkkana, ennen kuin sulkee postitusputken matkaa varten, ettei taulun mukaan päädy ylimääräistä salamatkustajaa.
Zeldasta tuli minulle viime kevään ja kesän aikana korvaamaton työkaveri. Kevään edetessä tauluja kertyi seinän vierustoille odottamaan kesän näyttelyä. Silloin Zeldalle oli täysin vastustamatonta kiipeillä kuplamuovilla päällystettyjä maalauksia pitkin. Oli suoranainen ihme, että maalaukset säilyivät ehjinä näyttelyyn asti. Kun ne lähtivät kesäksi pois, Zeldalle ja Blankalle avautui väylä juosta asuntoa ympäri, kunnes taas seuraavan projektin teokset tukkivat vähitellen juoksureitin.
Zeldan touhuja on hauska seurata ja kuvata somekanaviin. Taiteilijan instastoorit saavat Zeldan seikkailuista vaihtelua ainaisiin maalausvideoihin. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, pikku-Zeldoja tulee nyt keväällä lisää. Jos niitä tulee pitelemättömän monta, on suunnitelmissa jättää koti pennuille ja siirtyä suosiolla vuokrahuoneistoon maalaamaan!
Tutustu lisää: www.satulaurel.com, @Satu.laurel.art
