KF525 1 (Part 2 of 4)

’’Löysin paljussa olleen vesilämpö – mittarin narun, joten epäilin, jos se oli vaikka syönyt sitä narua.’’ Saara soitti Saaren pieneläinklinikalle Mäntsälään, josta pyydettiin tuomaan kissa saman tien tutkittavaksi. Naru olisi voinut olla tosi vaarallinen suolistossa, sillä se voi vetää suolen ruttuun. Ultrakuvissa ei kuitenkaan näkynyt mitään, joten kissa ja Saara passitettiin kotiin seurantaohjeiden kera. Leikkaukseen Helsinkiin Seuraava päivä näytti Jasson kohdalla jo paremmalta, ja perhe Paajanen ehti huokaista helpotuksesta. Kunnes Jasso alkoi jälleen oksentaa. ’’Menimme uudestaan Mäntsälään, jossa Jasso kuvattiin, ja sen mahassa havaittiin vieras esine. ’’ Saaren klinikalla ei ollut valmiuksia leikata kissaa, joten Saara joutui läh – temään Jasson kanssa Yliopistolliseen eläinsairaalaan Helsinkiin. ’’Odotimme ruuhkaisella klinikalla epätietoisuudessa varmaan kolme tuntia. Aloin olla jo väsynyt ja nälissäni, sillä aikaa oli mennyt jo koko päivä. Siinä sivussa yritin reippaana vielä rauhoitella kotijoukkoja’’, Saara muistelee. Maatiaiskissa Jasson perhe on ollut jo kahdesti lähestulkoon varma, että menettää rakkaan lemmikkinsä. Teksti: Soili Kaivosoja Kuvat: Saara Paajanen ja Soili Kaivosoja Jasson kaikki henkeä tallessa TERVEYS 27h Minulla on oma mielipide tähän juttuun, taitaa Jasso tuumia. Perheen toimissa mukana oleva Jasso tuli tarkastamaan myös haastattelutilanteen. 28 29 Leikkauksen jälkeen Jasso joutui pitämään pari viikkoa kauluria, mutta se ei hillinnyt leikkimishaluja. ,, Kuvauksessa selvisi, että Jasson mahassa on vieras esine. ,, Muutettuaan Paajasen perheeseen Jasso valitsi lempi-ihmisekseen perheen nuorimmaisen, Velman. ’’Jasso antaa minulle monta kertaa päivässä tassuterapiaa’’, Saara Paajanen hymyilee. Kun Jasso pääsi tutkitta- vaksi, oli jo ilta. Klinikalla päätettiin siirtää leikkaus aamuun, mikäli vain mah – dollista. Pitkä odotus Jättäessään Jasson klinikalle Saara oli ihan varma, ettei näkisi kissaansa enää koskaan. ’’Klinikalta varmistettiin, olemmeko valmiita maksa – maan, jos kissa joudutaan leikkaamaan yöllä. Hinta olisi silloin ollut moninkertainen, mikä pitäisi maksaa heti, kun kissa haetaan. Samalla kysyt- tiin myös, mihin asti he yrit- tävät pelastaa kissan hengen.’’ Saara sopi, että klinikal- ta soitetaan vaikka keskellä yötä, jos tilanne menisi niin pahaksi, että Jasso jouduttai- siin nukuttamaan ikiuneen. Kaikkien onneksi Jasso lei – kattiin aamulla. Noin 1 800 euroa maksanut leikkaus sujui hyvin. ’’Mahasta löytyi epämää – räisen muotoinen keltainen kumin pala, jota en aluksi osannut yhdistää mihinkään. Vasta paljon myöhemmin huomasin palan puuttuvan keltaisista kumisaappaistani.’’ Jasso toipui muutamassa viikossa entiselleen. Nykyi – sin perheen kumisaappaat pysyttelevät tiukasti kaapissa. Outo karkureissu Mutta eivät Jasson vaikeu- det vielä siihen jääneet. Va- jaa kaksi vuotta sitten Jasso pääsi lomalle Saaran siskon luo Vantaalle, kun Paajaset lähtivät lomamatkalle. ’’Jasso ei ollut koskaan aiemmin käynyt siskoni luona, mutta näytti, että se oli heti kuin kotonaan.’’ Jasso oli ehtinyt olla uu – dessa paikassa vain yhden yön, kun kissa kaiketi oli päättänyt lähteä tutkimaan 29h Oma koti kullan kallis. Kun Jasson perheen ihmisille tullut ruokalähetys on purettu Ruokaboksin pahvilaatikosta, on Jasson vuoro. Kiipeilypuun päällä saa makoisimmat päiväunet. uusia paikkoja. Vai lieko sille tullut koti-ikävä. ’’Jasso oli onnistunut avaa- maan ulko-oven yöllä ja hä- vinnyt kuin tuhka tuuleen. Jasso ei ollut kotona koskaan ulkona, joten olimme aivan varmoja, ettei se selviäisi ul – kona ja vielä vieraalla paik- kakunnalla kaukana kotoa.’’ Paajasen perhe odotti lo – mapaikassaan kuvia, miten Jasson olo sujui, ja ihmette – li hieman, kun Vantaalta ei tullut minkäänlaista viestiä. ’’Lopulta siskon piti tie – tysti paljastaa, että kissa on kadonnut.’’ Viisi yötä poissa Elettiin lokakuuta, joten kyl- mät yöt surettivat sekä Jasson perhettä että etsintäjoukkoja. ’’Siskoni oli heti ollut yhtey- dessä etsijäjoukkoihin, jotka auttoivat kissan etsimisessä. Kaikki keinot olivat käytös – sä. Etsijät tekivät hajujälkiä ja laittoivat Jassolle ruokaa. Lähetimme myös äänivieste- jä, joissa huutelimme ”Jasso tule syömään”, joka yleensä oli saanut kissan ruokakupin ääreen.’’ Vasta viiden yön jälkeen Paajaset saivat lomakohtee – seen videoviestin, jossa Jasso köllötteli tyytyväisenä loma- paikkansa sohvalla. ’’Siskoni oli ollut pesemäs- sä illalla hampaitaan, kun hän näki sivusilmällä liikettä sau- nassa. Siellä Jasso köllötteli tyytyväisenä lauteilla.’’ Saaran sisko oli pitänyt yöt ulko-ovea rakosillaan siinä toivossa, että Jasso tu – lisi takaisin. Niin siinä lopulta kävikin. ’’Epäilimme, että uudessa ympäristössä sisäkissa ei ol – lut lähtenyt kauas majapai- kastaan. Jasso oli ehkä ollut koko ajan jossain lähistöllä. Sitä emme tosin saa koskaan varmasti tietää’’, Saara pohtii. Tässä vaiheessa tarinan sankarikissa tulee jälleen paikalle ja kapuaa Saaran syliin kuin lohduttaakseen, että kaikki on hyvin. 30 S iamilaiskissa Frank auttaa kuulo- koirien koulutuksessa Iso-Britanni- assa Buckinghamshiressä Hearing Dogs for Deaf People -järjestössä. Frank viettää aikaa koiranpentu- jen kanssa, jotta voidaan arvioida, voisivatko ne asua kuuron kissanomistajan kodissa. Frank päätyi rooliinsa sattumalta, kun sen omistaja Julie ryhtyi vapaaehtoiseksi pentu- kouluttajaksi. Ensimmäinen koiranpentu tuli hyvin toimeen Frankin kanssa, ja pian huo- mattiin, että kissa voisi auttaa myös muiden koirien koulutuksessa. Koirat tutustuvat Frankiin vähitellen, ensin lasin takaa ja myöhemmin lähempää omista- jansa sylissä. Kissasta näkee nopeasti, onko se rento vai varuillaan, mikä auttaa arvioi – maan koiran sopivuutta vuorovaikutukseen kissan kanssa. Frank saa työstä palkkioksi paahdettua kanaa. Se on ansainnut lempinimen ”pää – tarkistajakissa”. Frankia ei ole erityisesti koulutettu tehtä- väänsä, vaan se on ihan oma itsensä koirien kanssa. Hearing Dogs for Deaf People -järjestö kouluttaa kuulokoiriksi labradorinnoutajia, cockerspanieleita, cockapooita ja villakoiria. Kyseisten rotujen koirat reagoivat tyypillises- ti hyvin ääniin, ovat innokkaita oppimaan, motivoituvat herkuista ja rakastavat olla ih – misten lähellä. Lähteet: bbc.com 16.8.2025, Hearing Dogs for Deaf People Koirat tutustuvat Frankiin pikku hiljaa, ensin lasin takaa. Päätarkistaja! Frank-kissa on mukana kuulokoirien koulutuksessa. TYÖN ÄÄRESSÄ 31 ,, Frank saa työstä palkkioksi paahdettua kanaa. ,, Frank-kissa ja omistajansa Julie kouluttavat Kasper- koiraa kuulokoiraksi. 32 Minun kissani Kerro kissatarinasi! Kerro omasta kissastasi; on tarina sitten iloinen, surullinen, vanha tai juuri tapahtunut. Lähetä se mielellään kuvan ja kuvatekstin kera: toimittajasalmi@gmail.com Misu fanittaa televisiota Viisas ja ihana Seppo Sain ensimmäisen kissani, kun aloitin kansakoulun vuonna 1963. Olin toivonut kissaa jo pitkään, ja voi sitä riemua, kun enoni tuli erää – nä päivänä kyläilemään pieni kissanpentu taskussaan. Sain kuulemma kissan, koska olin jo iso tyttö eli ekaluokkalai- nen. Sepoksi ristitty kissapoika oli vitivalkoinen. Mielestäni Seppo-kissa oli kauneinta, mitä olin ikinä nähnyt. Lu – pasin äidilleni ja enolleni pi- tää Seposta hyvää huolta, ja niin todella teinkin. Harjasin sen turkin joka päivä, ja aina katsoin, että keittiössä tiski – pöydällä oli kupissa raikasta vettä. Siihen aikaan kaikki kis – sat saivat liikkua vapaasti ulkona. Myös Seppo piipahti päivittäin ulkosalla tarpeil – laan, mutta muuten se viihtyi paremmin sisällä. Mieluiten se oli keittiössä, jossa saattoi joku herkkupalakin ilmestyä sen ulottuville. Yöt se nukkui olohuoneen pehmeässä noja- tuolissa. Seppo eli pitkän ja terveen elämän. Sen muistan, että nuorena sillä oli ilmeisemmin virtsateihin liittyvä tulehdus, mutta se tokeni eläinlääkärin antamilla lääkkeillä. Seppo menehtyi 18 vuo – den iässä. En itse ollut asu- nut enää muutamaan vuoteen lapsuuskodissa, joten en ollut näkemässä Sepon viimeisiä hetkiä. Äitini soitti minulle suru-uutisen, että Seppo oli nukahtanut ikiuneen. Vaik – ka Sepon menehtyminen tuntuikin raskaalta, siitä jäi hyvä mieli, että sillä oli ollut hyvä elämä. Viisaana ja hy – väkäytöksisenä Seppo kertoi ympäristölleen, että me kissat olemme ihania! Pia Leino Telkkari on Misun mielestä ihan parasta, sen kuvaa kannattaakin tavoitella! Kissathan ovat tunnetusti uteliaita, mutta mitäpä sanotte Misusta, joka haluaisi katsella telkkaria aamusta iltaan! Misun ”televisioriippu – vuus” tuli esille jo pentuaika- na. Kun aamu-tv alkoi kertoa päivän tapahtumia, Misu ryntäsi television eteen kuuntelemaan ja kat – selemaan. Ja siihen se ei ole osoittanut minkäänlaisia kyl- lästymisen merkkejä. Kun Pekka Pouta kertoo säätietoja, Misu kuuntelee nii- tä joka aamu pää kallellaan. Tyttäreni sanoikin taannoin, että Poudalle pitäisi kertoa, miten kovasti häntä meillä fanitetaan! Misu ei ymmärrä, kun te – levisio on suljettuna. Se saat- taa tuijottaa pimeää tv-ruutua pitkän aikaa, ja välillä kuuluu vaativa maukaisuvoitko laittaa telkkarin päälle, kiitos! Kieltämättä kissan pyyn- töön suostuu turhan helposti. Siitä saa itsekin jonkinlaista tyydytystä, kun näkee kissan käpertyvän ruudun ääreen torkkumaan. Olen kertonut tästä eläin – lääkärille. Hän kertoi, ettei ole koskaan kuullut tällai – sesta telkkarifanittamisesta. Mahtaisiko täältä Kissafanin kautta löytyä muita vastaavia telkkarin fanittajia? Fanittajan emäntä Musta kissa, paholainen Aikoinaan uskottiin, että musta kissa oli yhtä kuin paholainen. 1200-luvulla roomalaiskato – linen kirkko aloitti kissojen mustamaalauskampanjan yh- distämällä kissat paholaiseen. 1400-luvun lopulla kis- saviha sai uutta pontta, kun kissa leimattiin demoniseksi olennoksi, joka tuli polttaa samalla roviolla noitien kans- sa. Erityisesti mustan kissan katsottiin olevan paholaisen ilmenemismuoto. Joidenkin näkemysten mu- kaan kissakannat romahtivat vainoissa, ja rottien lisäänty- misestä seurasi ruttoepide- mioita. Lähde: Päivi Ylikorpi: Kissanhoidon käsikirja                     33 Kissan ja koiran ystävyys Kissat ja koirat eivät voi olla kavereita. Tällaista höpinää kuulee usein. Kissa ja koira ovat kuulemma niin erilaisia eläimiä, etteivät ne voi tulla senkään takia toimeen keske- nään. Korkeintaan ne sietävät toisiaan, mutta puheet ystä- vyydestä ovat monen mielestä mahdottomia. Minulla on ollut useita kissoja ja koiria samaan ai – kaan, ja kaikki ovat tulleet loistavasti keskenään toimeen. Joistakin kissoista ja koirista on tullut parhaita kaveruksia, ja kaverin kyljessä onkin ollut ihan parasta viettää aikaa. Tiettyä fiksuutta tämä kui- tenkin vaatii. Esimerkiksi jos kissa pinkaisee juoksuun, koira säntää helposti ajamaan sitä takaa. Nopeasti kissa op- piikin, että koiran seurassa kannattaa liikkeet pitää rau – hallisina. On ihana seurata, kuinka illalla kaverukset kä- pertyvät nukkumaan vierek- käin. Se on osoitus suuresta luottamuksesta: Tämä on maailman paras paikka! Marjaana Vieläkö on kissavainoja? Mimmi, Kasimir, Mimosa, Mökö, Lordi, Toffi, Tirlittan, Figaro, Äijä… Nimi on enne, sanotaan. Miten sinun kissasi on saanut nimensä? Mitä kissasi nimen taakse kätkeytyy? Käyttäytyykö kissasi nimensä mukaisesti? Kissafani-lehdessä te arvoisat kissanomistajat saatte kertoa ikioman kissanne nimen taustat ja tarinat. Kiitos, jos meilaatte lyhykäiset, noin 2000 kirjainmerkin, Nomen est omen -kertomukset sekä kissan kuvan osoitteeseen reetta.ahola@karprint.fi. Liitä mukaan myös yhteystietosi. Bracco italiano -rotuinen Topi ja maatiaiskissa Sirius Musta nauttivat toistensa seurasta. Kissat ovat olleet jo todella kauan ihmiskunnan histo – riassa. Ihminen alkoi pitää villikissoja viljavarastojen suo- jelijoina lähi-idässä pian maan- viljelyksen keksimisen jälkeen yli 10 000 vuotta sitten. Ensim- mäisinä kissojen kesyttämistä harjoittivat muinaiset egypti – läiset, joille kissat olivat tärkeitä myös uskonnollisesti. Egyptistä kissojen pito levisi muuallekin Välimeren alueelle. Keskiajalla kissat kärsivät Euroopassa katolisen kir – kon suorittamista vainoista. Eikä vainoja ole vieläkään lopetettu. Itselleni tämä tuli konkreettisesti esille, kun lomailin Kreikassa. Olin ka – tukahvilassa, kun tien toisella puolella kirmaili kaksi kissaa. No mitäpä tekivät kahvilan työntekijät? Huusivat ja ajoivat kissat pois luudan avulla. Kun kysyimme, että olivatko kis- sat häiriöksi, niin eivät olleet, mutta kissat tiesivät aina pahaa onnea. Kirkko oli kuulemma kehottanut asukkaita vähentä- mään kissojen määrää. Meillä Suomessa ei onnek- si toimita noin. Täällä kissat ovat pääsääntöisesti jonkun rakkaita lemmikkejä, ja toi – vottavasti ovat sitä myös jat- kossa. Katja Nomen est omen Sinulla on varmasti kotona, mummolassa tai mökil- lä hauska, kissa-aiheinen koriste-esine. Jaa aarteesi Kissafanin lukijoiden kanssa yhteiseksi iloksemme. Lähetä sähköpostilla osoitteeseen reetta.ahola@karprint.fi kuva koriste-esineestä sekä lyhykäinen teksti siihen liittyvästä tarinasta. Liitä meiliisi myös yhteystietosi.                     Kissafanit, nyt aarrejahtiin! 34 Näyttelyharrastus on Suomessa asuville abessinialaisille perin tuttua. Carin Sahlberg on kaikkien rotujen tuomari, tässä itse oman kissansa kanssa näyttelyssä arvioitavana. Rakkaudesta kissoihin ELÄMÄNI KISSAT 35h K issaharrastus on aina viehät- tänyt minua. Siinä saa olla kissojen kanssa, ja lisäksi on pystynyt solmimaan uusia tuttavuuksia. Monet ystävät ovatkin tulleet juuri sitä kautta elämääni. Näin kertoo 71-vuotias Carin Sahlberg, joka tunnetaan kaikkien rotujen kissatuomarina sekä abessinialaiskas- vattajana, jonka rakkaus kissoihin sai alkunsa jo lapsuusvuosina. ’’Kävimme kesäisin mummolassa Sveitsissä. Siellä oli kolmivärinen naaras koko lapsuusvuosieni ajan, se olikin mi- nulle todella rakas kissaystävä! Olisim- me voineet vaikka ottaa sen mukanamme Suomeen, mutta se ei olisi onnistunut, koska vielä siihen aikaan ulkomailta tu- levien kissojen piti olla kolme kuukautta karanteenissa.’’ Toinen tärkeä kissakokemus Sahlber- gillä oli opiskeluaikoinaan. ’’Kaveri lähti ulkomaille kahdeksi kuukaudeksi, ja minä pidin huolta hänen kissastaan. Kun kissa sitten lähti omaan kotiinsa, tuli kieltämättä tyhjä olo.’’ Sittemmin Sahlberg pääsi tutustu – maan myös rotukissoihin. ’’Asuin Helsingissä Lauttasaaressa, ja siellä pidettiin eräässä koulussa kissa- näyttely. Muistan, kuinka ihastuin kis- soihin! Siellä oli rotuja, joita en tuntenut, enhän tiennyt kissaharrastuksestakaan siihen aikaan mitään. Erityisesti tyk- käsin venäjänsinisistä, pyhä birmoista ja abessinialaisista. Muistan, kuinka tosi mukava aby-uros istui omistajansa olkapäällä, se tekikin minuun suuren vaikutuksen.’’ Abessinialaiset kiehtovat Sahlbergiä niin luonteeltaan kuin ulkomuodoltaan. ’’Ne ovat tosi elegantteja, kuin pieniä puumia! Ne ovat hyvin helppohoitoisia, älykkäitä, ystävällisiä sekä terveitä. Ei siis ihme, että niiden suosio on kasvanut Suomessakin.’’ Kansainvälinen kissaliitto FIFe jul – kisti kuluvana vuonna tilaston, jonka mukaan Suomessa on käynyt eniten abessinialaisia näyttelyissä, yli 600 kis – saa. Ensimmäinen kissa Ensimmäisen oman kissan, abessinia- laisnaaraan, Sahlberg hankki 1980-luvun loppupuolella. ’’Halusin nimenomaan rotukissan, joka on kasvanut kotioloissa ja jonka ei tarvitsisi olla ulkona.’’ Sahlberg kokeili myös näyttelyitä tä – män punahopean värisen Tabita-kissan- sa kanssa. ’’Kävin sen kanssa kuitenkin vain kerran näyttelyssä, koska se inhosi sitä. Siksi sen näyttelyura päättyi jo ennen kuin edes pääsi käyntiin.’’ Sahlbergille itselleen kävi kuitenkin toisin: hän innostui näyttelyistä niin, että hakeutui sittemmin assistenttikurssille. Rakkaudesta kissoihin Kissat ovat olleet mukana Carin Sahlbergin elämässä jo useita vuosikymmeniä. Teksti: Maija Salmi Kuvat: Carin Sahlberg 36 Rakastettava ja lempeä Danika toimii hyödyllisenä kirjatukena. Carin Sahlberg listaa, mikä häntä kissoissa viehättää: ̰ Itsenäisyys ̰ Kauneus ̰ Viisaus ̰ Seurustelutaito Abessinialaiskissan esivanhemmat elivät todennäköisesti jo tuhansia vuo- sia sitten Niilin laaksossa. Abessinia- lainen on edelleen samantyyppinen kuin muinaisten egyptiläisten palvo- mat kissat, joiden muumioita ja pat- saita on löydetty Egyptistä. 1860-luvun loppupuolella Abessi- nian sodasta palanneet englantilaiset sotilaat toivat näitä kissoja mukanaan kotimaahansa. Rotu hyväksyttiin GC- CF:ssä Englannissa vuonna 1882. Sieltä abessinialaisrotu levisi hitaasti muualle Eurooppaan sekä Amerikkaan ja Aust- raliaan. Suomeen ensimmäiset abessi- nialaiskissat tuotiin vuonna 1961. Abessinialainen on keskikokoinen kissa, jonka vartalo on elegantti, not- kea ja jäntevä ilman vähäisintäkään rotevuutta. Olemuksessa on pyritty säilyttämään luonnollisen tasapainoi- nen kissamaisuus ja karttamaan mo- nille roduille ominaisia ylikorostet- tuja piirteitä. Abessinialaisen pää on muodoltaan pehmeän kiilamainen. Suurehkot ja mielellään tupsupäiset korvat antavat kissalle valppaan ulko- näön. Silmät ovat mantelinmuotoiset, ”meikatut”, ilmeikkäät ja loistavan vä- riset sallitun värin vaihdellessa vih- reästä pähkinänruskeaan ja meripih- kanväriseen. Rodun erikoistuntomerkkinä on lyhyt, vartalonmyötäinen ja hieno- laatuinen turkki, joka on hyvin help- pohoitoinen. Luonteeltaan abessinia- laiskissa on eloisa, leikkisä, kekseliäs, villi, salaperäinen ja arvokas. Se on utelias ja oppivainen osallistuen kaik- kiin kodin puuhiin. Omistajaansa ra- jattomasti kiintyvä abessinialainen osoittaa rakkautensa monin viehät- tävin tavoin. Lähde: Abys ry ’’Siihen aikaanhan vain assistentit saivat esittää kissat näyttelyissä, joten heillä riitti kysyntää.’’ Pian Sahlberg hankki toisen abessi – nialaisnaaraan, punaisen Hennan. Sen myötä näyttelykäynnitkin lisääntyivät. ’’Henna oli kiva ja nätti kissa, jonka kanssa oli mukava käydä näyttelyissä. Kävimme myös ulkomailla, Itävallas – takin oli tuomisina BIS-voitto!’’ Sahlberg on käynyt näyttelyissä kauempanakin, Kiinaa ja Siperiaa myö- ten. Neljä pentuetta Sahlbergin kasvattajaura käynnistyi vuonna 1994. ’’En ole koskaan ollut mitkään iso kasvattaja. Tähän mennessä minulla on ollut neljä pentuetta FI*Akanthos-kas- vattajanimellä.’’ Omat kasvatit ovat olleet merkittä – vässä roolissa Sahlbergin elämässä myös kotona. ’’Tällä hetkellä minulla on vuonna 2013 syntynyt riistanvärinen Victoria ja sen 10-vuotias tytär, sininen Danika.’’ Nyt olisi haaveissa saada punainen abessinialainen. ’’Minulla oli kauan kolme kissaa, joten nyt olisi paikka kolmannelle!’’ Näyttelytuomarina Carin Sahlberg tunnetaan nykyisin kaik- kien rotujen tuomarina. Hetkessä hän ei kuitenkaan päässyt tähän asemaan. ’’Jotta pääsi tuomariksi, oli muutamia vaatimuksia: piti olla kasvattanut tietyn määrän pentuja, piti olla toiminut as- sistenttina näyttelyissä sekä lisäksi olla mukana yhdistystoiminnassa. Tuoma – rioppilaana pitää seurata tuomareiden työtä, nähdä satoja kissoja ja suorittaa loppututkinto.’’ Sahlberg laskee, että hänellä meni kaikkiaan 20 vuotta, ennen kuin pääsi kaikkien rotujen tuomariksi. ’’Se kesti aika kauan, koska matkan varrella oli hidastuksia, muun muassa korona-aika.’’ Sahlberg on mukana myös rotujärjes- tön eli Abys ry:n toiminnassa. Yhdistys on tarkoitettu kaikille abessinialais- ja somalikissoista kiinnostuneille. Hän pitää vuodesta 1988 alkaen toimineen Abys ry:n työtä hyvin tärkeänä. ’’Yhdistyksessä on samanhenkisiä ih- misiä, ja sieltä saa rodusta tärkeää tietoa. Sitä kautta syntyy myös hyviä ystävyys- suhteita, omatkin parhaat kissakaverit ovat tulleet sieltä!’’ Sahlberg toimii yhdistyksen varapu- heenjohtajana ja terveysyhdyshenkilönä. Lisäksi hän on AbyS-jäsenlehden pää- toimittaja. 38 Kehräämö kissojen apuna Etelä-Pohjanmaalla autetaan kissoja pienellä porukalla ja suurella sydämellä. Teksti: Maija Salmi Kuvat: Kati Kylkisalo Kehräämö ry on auttanut Kauhavan ja Lapuan alueen kodittomia kissoja jo monen vuoden ajan. Kaikki Kehräämölle tulevat kissat päätyvät eläinlääkärin tarkastettaviksi. HYVÄNTEKIJÄT 39h 39 K ehräämö ry on Kauhavalle rekisteröity vapaaehtoisyh – distys, joka auttaa pääasiassa Kauhavan ja Lapuan alueen kodittomia kissoja. Kehrää- mön kautta saa vuosittain noin 40-50 kissaa uuden elämän. Au – tettavat ovat kodittomia löytökissoja, kuten populaatio- ja navettakissoja. ’’Tarvetta tälle toiminnalle on tosiaan ollut. Edelleen on vallalla uskomuksia, että kissa kuuluu ulos luontoon ja pärjää siellä omillaan. Kissan leikkauttamisen ajatellaan edelleen jopa vaikuttavan niin, että kissoista tulee huonoja hiirikissoja’’, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Kati Kylkisalo. Kehräämö ry perustettiin seitsemän vuotta sitten. Kylkisalo kuvailee keh – räämöläisiä pieneksi, mutta aktiivisek- si porukaksi, jossa on kissojen puolesta puhuvia ja tekeviä ihmisiä. ’’Hallituksessa on kuusi jäsentä, ja sen lisäksi toiminnassa on mukana useita vapaaehtoisia auttajia kukin oman elä – mäntilanteensa mukaan.’’ Yhdistys on tullut puheenjohtajan mukaan paikallisille ihmisille hyvin – kin tutuksi, ja sen toiminta onkin viime vuosina kasvanut merkittävästi. ’’Ajattelemme, että meidän tehtävä – nämme ei ole tuomita, vaan auttaa ja neuvoa. Meidän pitää olla rehellisiä, ja toiminnan on oltava läpinäkyvää. Toi – vomme, että ihmiset ottaisivat enem- män yhteyttä ja ilmoittaisivat matalalla kynnyksellä, kun herää huoli kissasta.’’ Kehräämö ei ole virallinen löytö – eläintaho. ’’Toimintamme perustuu vapaaeh – toistyöhön, jota teemme pelkästään lah- joitusvaroin omalla vapaa-ajallamme’’, Kylkisalo kertoo. Kehräämö tekee kuitenkin yhteistyötä eri eläinsuojelujärjestöjen kanssa. Kylki- salo pitääkin sitä erittäin merkittävänä. ’’Se on tärkeää näin pienelle yhdis- tykselle. Me kaikki kuitenkin olemme yhteisellä asialla kissojen puolesta, ja meillä kaikilla on kädet täynnä työtä!’’ Yhteistyö on tullut Kehräämölle vas- taan jo käytännön seikkojenkin vuoksi. ’’Täältä on lähtenyt kissoja näiden vuosien aikana eri eläinsuojelujärjestöil- le ympäri Suomea silloin, kun meillä ei ole ollut mahdollisuutta ottaa kissaa tai kissoja vastaan sijaiskotien puutteen tai hätämajoitustilan täyttymisen vuoksi. Kontaktien luonti ja ylläpito eri toimijoi- den välillä on tämänkin vuoksi tärkeää.’’ Kaikki Kehräämölle vastaanotetut kissat ilmoitetaan lain määräämällä tavalla virallisille löytöeläintahoille. 15 vuorokauden määräajan umpeuduttua kissat siirtyvät Kehräämö ry:n omistuk- seen, ellei omistaja ota siihen mennessä yhteyttä tai omistajaa ei tavoiteta. Kehräämöllä ei ole omaa kissataloa, vaan kissat asuvat perheenjäseninä sijais- perheissä. Sijaisperheistä on kuitenkin jatkuva pula. ’’Yhdistys maksaa kaikki sijaiskodissa asuvan kissan ruoka- ja lääkärikulut. Kissat asuvat sijaiskodeissa eri pituisia aikoja riippuen kissan lähtötilanteesta’’, Kylkisalo kertoo. Kehräämön toiminnan kannalta merkittävänä parannuksena pidetään myös hätämajoitustiloja, jotka yhdistys sai vuokrattua kolme vuotta sitten. ’’Hätämajoitustilat mahdollistavat sen, että saamme kissan lämpimään ja turvaan. Tämän jälkeen selvitämme, mistä kissalle löytyy paikka. Pääsään – töisesti kissat asuvat hätämajoitustilassa lyhyen aikaa. Tiloihin mahtuu kerrallaan kuusi kissaa.’’ Jokainen yhdistyksen hoiviin tullut kissa päätyy aina eläinlääkärin vastaan- otolle. ’’Kissalla mahdolliset olemassa olevat ulko- ja sisäloiset, sairaudet sekä ham- masongelmat hoidetaan. Kissat luon- nollisesti myös madotetaan useamman kerran, rokotetaan kahdesti, leikkaute- taan, tunnistemerkitään eli sirutetaan sekä fiv/felv testataan ennen uuteen kotiin lähtöä.’’ Kehräämö on muutenkin tekemisissä eläinlääkäreiden kanssa: heidän kauttaan tulee myös avunpyyntöjä muun muassa loukutusavuksi eri kohteisiin. Kylkisalo pitää valvontaeläinlääkäreiden kanssa tehtävää yhteistyötä erittäin tärkeänä. Uuteen elämään Kissoista kerrotaan kaikki tiedossa olevat asiat adoptiota suunnittelevalle kodille. ’’Se on meille tärkeää. Pyrimme aina löytämään kissalle juuri sen oikean ko- din sekä juuri sille kodille oikeanlaisen kissan. Kissoja ei luovuteta vapaana ul – koileviksi.’’ Puheenjohtaja Kati Kylkisalo pai – nottaa, että Kehräämö antaa jokaiselle kissalle mahdollisuuden uuteen elämään. ’’Myös se arka ja alussa ihmisen kans- sa elämään tottumaton, sähisevä kissa ansaitsee saman mahdollisuuden kuin syliin hakeutuva kesy karvapallo.’’ Sijaiskotien määrä sanelee, kuinka monta kissaa on mahdollista ottaa tai jättää yhdistykselle. Kissoille etsitään omat kodit, kun ne ovat niin sanotusti valmiita. ’’Resurssit kun ovat rajalliset, niin aina ei ole mahdollista auttaa juuri sillä avunpyyntöhetkellä. Niissä tilanteissa me kuitenkin ohjaamme ja neuvomme, mistä apua voi kysellä. Yritämme, että kukaan yhteyttä ottanut ei jää tyhjän päälle’’, Kylkisalo painottaa. ’’Ajattelemme, että meidän tehtävä – nämme ei ole tuomita, vaan auttaa ja neuvoa. Meidän pitää olla rehellisiä ja toiminnan on oltava läpinäkyvää. Toi – vomme, että ihmiset ottaisivat enem- män yhteyttä ja ilmoittaisivat matalalla kynnyksellä, kun herää huoli kissasta.’’ Työtä riittää Kehräämön työ kissan arvon ja kissojen puolesta jatkuu pysähtymättä. ’’Suomessa syntyy edelleen jatkuvas- ti luontoon kissoja; niitä elää valtavia määriä ilman kotia. Täälläkin päin on paikoittain todella ”synkkiä alueita”, Kehräämö muistuttaa: ̰ Leikkauta. ̰ Rokota. ̰ Madota. ̰ Hoida. ̰ Siruta. ̰ Mikäli kissa katoaa, etsi. 40 Lahjoitusten ja yhteistyön turvin Kehräämö ry toimii pelkästään vapaaehtoisten ja lahjoi- tusten turvin. ’’Jokainen lahjoitus ja yhteistyötaho ovat äärettömän tärkeitä Kehräämölle ja sen toiminnalle. Kissoista saadut kulukorvaukset eivät missään muodossa kata sitä summaa, joka niiden hoitamiseen kokonaisuutena menee. Se ei ole edes tarkoitus, koska olemme voittoa tavoittelematon yh- distys’’, puheenjohtaja Kati Kylkisalo muistuttaa. Kaikki lahjoituksetmyös joidenkin ihmisten mielestä pienetkinKehräämö ottaa kiitollisena vastaan. Kehräämöllä on Kauhavalla vakituinen kirpputoripöy- tä, jonne otetaan tavaralahjoituksia. ’’Pyrimme vähintään neljä kertaa vuodessa käymään myyjäisissä runsaan myyntipöytämme kanssa.’’ Kylkisalo kertoo Kehräämön saaneen luotua kontak- teja ja yhteistyökuvioita useiden yritysten kanssa, jotka mahdollistavat kyseisiin liikkeisiin järjestettävät keräyk- set useamman kerran vuodessa. ’’Myös yksityiset ihmiset ottavat ilahduttavan paljon yhteyttä ja lahjoittavat itseltä poistettuja kissatavaroita ja ruokia.’’ Välillä tulee kuitenkin vastaan yllättäviä ja ennakoimat- tomia tilanteita. Tällaisia ovat esimerkiksi suuret eläin- lääkärikulut. ’’Kehräämö käyttää samoja eläinlääkäreitä kuin kaik- ki muutkin lemmikin omistajat ja maksavat niistä saman summan. Tällöin pyydämme ”hattu kourassa” apua sosi- aalisessa mediassa. Jotain olemme tehneet oikein, kun ih- miset luottavat meihin tukemalla toimintaa eli auttamalla meitä auttamalla kissoja’’, puheenjohtaja iloitsee. ,, Taas on yksi kissa vähemmän kulkemassa. Kissa kerrallaan. Yhdessä. ,, Jätä jälkeesi parempi maailma eläimille SEY Suomen eläinsuojelu auttaa hädänalaisia ja heikossa asemassa olevia eläimiä lajiin katsomatta vuoden jokaisena päivänä. Tutustu testamenttilahjoittamiseen: sey.fi/testamentti  Tekemällä testamentin eläimille pystyn antamaan takaisin edes vähän siitä rakkaudesta, jota olen itse saanut.Testamenttaaja ” ” joissa populaatiot kasvavat hallitsematto- masti. Leikkaamattomat, hoitamattomat ja keskenään lisääntyvät kissat ovat vielä ikävä kyllä arkipäivää. Tällaisten niin sanottujen ”ei kenenkään kissojen” keskuudessa tarttu- vat ja lisääntyvät myös erilaiset sairaudet, ja sisäsiittoisuuden mukanaan tuomat ongelmat kertautuvat syntyville uusille sukupolville.’’ Kati Kylkisalo tietää, että pelastettavia kissoja riittää enemmän kuin pystytään auttamaan. ’’Tiedostamme pie – nuutemme suuren ongel- man edessä. Yritämme siitä huolimatta uskoa parempaan tulevaisuu – teen. Päivään, jolloin kis- salla on ansaitsemansa arvo. Sen eteen teemme töitä. Annamme neuvon- taa, opastusta ja matalan kynnyksen yhteydenot- toja kissojen pelasta- misen lisäksi. Vapaana ulkoilevien kissojen omistajille painotamme, että leikkauta, rokota, madota, hoida ja siruta kissasi. Mikäli kissa katoaa, etsi.’’ Kylkisalo korostaa, että aina kun yksi kissa on pelastettu luonnosta, voidaan todeta: Taas on yksi kissa vähemmän kulkemassa. Kissa kerrallaan. Yhdessä. 41 H elsingin yliopiston ja Folk- hälsanin tutkimuskeskuksen tutkijat löysivät perinnöllisen syyn kissoilla esiintyvään val- timosairauteen. Löytö auttaa ehkäisemään sairauden leviämistä kis- soissa ja luo mahdollisesti myös pohjaa uusille ihmisten hoitolinjoille. Korat-rotuisilla kissoilla on hiljattain löydetty valtimosairaus, joka muistut- taa ihmisillä esiintyvää, perinnöllistä familiaalinen hyperkolesterolemia -ko- lesterolisairautta (FH). Sairastuneilla kissoilla on todettu erittäin korkea ve – ren kolesterolipitoisuus, rasvakertymiä verisuonissa ja kliinisiä oireita, kuten sydämen ja munuaisten vajaatoimintaa sekä alaraajojen valtimotukoksia.  ’’Tunnistimme korat-kissojen val – timosairauden taustalta mutaation LDLR-geenissä, joka on keskeinen ko – lesterolia säätelevä geeni. Sama geeni on ihmisillä ylivoimaisesti merkittävin FH-taudin aiheuttaja’’, kertoo dosentti  Marjo Hytönen Helsingin yliopistosta ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksesta. Ihmisillä tauti periytyy usein jo yhdel- tä vanhemmalta, mutta kissoilla oireet ilmenevät vain, jos virheellinen geeni periytyy molemmilta vanhemmilta. Noin viidesosa korat-kissoista kantaa geenivirhettä ilman oireita. ’’Geenilöytö mahdollistaa kantajien tunnistamisen geenitestin avulla, mikä auttaa jalostajia ehkäisemään sairauden leviämistä rodussa’’, jatkaa Hytönen. K issojen perimä tuo tutkimukseen jännittävän lisän. Kissoilta puut – tuu evoluution seurauksena toinen merkittävä kolesterolinsäätelyyn liittyvä geeni, PCSK9. Ihmisillä tämä geeni sää- telee LDL-reseptorin määrää maksassa. Niinpä PCSK9:n puuttumisen on aiemmin ajateltu suojaavan kissoja valtimosai- rauksilta tehostamalla LDL-reseptorin toimintaa ja parantamalla kolesterolin poistumista elimistöstä. ’’On kiinnostavaa, että PCSK9-geenin puuttuminen ei suojannutkaan kissoja kokonaan valtimosairaudelta. Tämä luo ainutlaatuisen mahdollisuuden LDL-re- septorin häiriön tutkimiseen ilman tämän geenin vaikutusta ja selittänee erot periytymismalleissa ihmisen ja kis- san välillä’’, toteaa professori Hannes Lohi Helsingin yliopistosta ja Folkhäl – sanin tutkimuskeskuksesta. K issoista tunnistettu LDLR-geenivirhe soveltuisi rakenteeltaan erinomai- sesti geenimuokkauskokeisiin. Tut- kimusryhmä harkitsee solutason kokeita geenivirheen korjaamiseksi geeniedi- tointimenetelmin. ’’Tämä löydös ei ainoastaan syvennä ymmärrystämme perinnöllisestä veren korkeasta kolesterolitasosta ja valtimon- kovettumataudista ihmisillä, vaan luo mahdollisesti myös pohjaa uusille hoi – tolinjoille’’, Lohi summaa. Korat-kissojen valtimosairauden taustalla on mutaatio LDLR-geenissä, joka on keskeinen kolesterolia säätelevä geeni. Kuva: Marko Lumikangas Kissamallista apua geeniterapian kehitykseen? TIEDE 42 Eurooppalainen on Suomen kansalliskissa Kuva: Merja Lainio KissaKissa FANI 4342 Eurooppalainen on Suomen kansalliskissa 44 ROTUESITTELY Eurooppalaisen lyhyt turkki on helppohoitoinen. Kissa pitää yleensä itse sen puhtaana. Kuva Merja Lainio. 45h ,, Niin tulivat häät ja pentuja, joista yksi tyttö tuli meille sijoitukseen. ,, Kaikilla mittareilla keskiverto kissa Rekisteröity eurooppalaiskissa on aito kotimainen rotukissa sekä Suomen kansalliskissa. Eurooppalainen on keskiverto kissa ilman minkään piirteen korostumista tai liioittelua. Teksti: Soili Kaivosoja M utkattoman luonteensa ansiosta eurooppalaiskis- sa on ihanteellinen lem- mikki lähes kaikenlaisiin koteihin ja perheisiin. Eurooppalainen kiintyy perheeseensä ja on luon- teeltaan utelias ja osallistuva. Rakenteeltaan rotu on keskikokoinen tai suuri sekä lihaksikas, leveärintainen ja tanakkatassuinen. Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n puheenjohtaja Mikko Floréen luonnehtii eu – rooppalaiskissaa kaikin ominaisuuksin tavan- omaiseksi ja keskimääräiseksi. ’’Eurooppalainen on selkeästi seurallinen rotu. Tyypillisimmin niin, että mikäli perhe katsoo televisiota, on eurooppalainen samassa huoneessa, mutta ei välttämättä sylissä. Nel- jästä kissastamme yksi tulee syliin. Sama pätee nukkuessa, kaikki tulevat samaan huoneeseen, mutta vain yksi nukkuu sängyllä jalkopäässä.’’ ’’Kissoillamme tuntuu olevan tärkeää olla kimpassa ja samassa laumassa. Yhdessä, mutta hiukan erillään.’’ Helppohoitoinen ja terve Eurooppalaisen terveystilanne on hyvä, eikä rodulla ole todettu rotukohtaista perinnöllistä sairastavuutta. Rotu on myös pitkäikäinen. ’’Omat ensimmäiset kissamme ovat eläneet 15-, 18- ja 20-vuotiaiksi’’, Floréen kertoo. Eurooppalaisen lyhyt turkki on helppohoi- toinen. Käytännössä sitä ei tarvitse juurikaan hoitaa. ’’Edes näyttelyitä varten turkkia ei tarvitse valmistella. Olemme muutaman kerran pesseet kissojen turkit ikään kuin harjoittelumielessä. Terve eurooppalainen hoitaa itse turkkinsa.’’ Turkkiin saattaa syntyä takkuja vanhem – malla iällä, kun kissan luusto ei taivu kaikkiin paikkoihin. Suosio tasaista Eurooppalaisen suosio on ollut viime vuosi- na hyvin tasaista siihen nähden, että rotu on suhteellisen pieni. Viime vuonna rekisteröi – tiin 103 eurooppalaispen- tua, mutta viimeisten viiden vuoden ajan tyypillinen re- kisteröintimäärä on ollut 120-130 välillä. ’’Pentuja kysellään jatku- vasti, ei välttämättä ihan joka viikko, mutta säännöllisesti kuitenkin. Olen huomannut, että pennut tulevat hyvin varhaisessa vaiheessa vara – tuiksi, mikä sekin kertoo rodun suosiosta.’’ Suomen Eurooppalaiskissarengas ry on pe- rustettu vuonna 1987. ’’Yhdistys on ensimmäisiä, ellei peräti en – simmäinen itsenäinen rotuyhdistys Suomes- 46 sa. Olemme myös ensimmäisiä yhdistyksiä, joka on tehnyt yhteistyötä Suomen Kissaliiton kanssa.’’ Yhdistyksen jäsenmäärä on tällä hetkellä 232 henkilöä. Suomalaisyhdistys on maailman suurin eurooppalaisten rotuyhdistys. Rakkaudesta rotuun Mikko Floréenin perheeseen ensimmäiset eu- rooppalaiset tulivat vuonna 2004. ’’Etsimme lemmikkiä ja tärkeimmät kritee- rimme olivat rodun terveys sekä se, että tuleva kissa on aivan tavallisen kissan näköinen.’’ Kun veljekset Leo ja Ludwig olivat asettuneet taloksi, alkoivat Floréenit käydä näyttelyissä. ’’Tutustuimme niissä harrastajiin ja kasvat- tajiin. Pian eräs kasvattaja kysyi Ludwigista sulhasta omalle tytölleen. Niin tulivat häät ja pentuja, joista yksi tyttö tuli meille sijoituk – seen.’’ Pinkkitassun kissalan kasvatuksen kanta – äiti Pupu siirtyi maaliskuussa 18-vuotiaana kissojen taivaaseen. ’’Voi sanoa, että kun rodulle antoi pikkusor- men, se vei koko käden’’, useampana vuonna rotuyhdistyksen vuoden kasvattajaksi valittu Mikko Floréen toteaa. ROTUESITTELY Eurooppalaiskissa on Suomen kansalliskissa. Mutkattoman luonteensa ansiosta se on ihanteellinen lemmikki. Kuva Mikko Floréen Katinhännän kissalan emo ja tytär. Kuva Merja Lainio Pikku-Piun Orvokin kasvattaja on Marja-Liisa Ronkainen. Kuva Merja Lainio 47h Eurooppalaiskissan pentueet ovat yleensä isoja ja elinvoimaisia. Helppo ja miellyttävä rotu on pitkäikäinen ja sopii monenlaisiin perheisiin. Teksti: Soili Kaivosoja Tiikerikuvioinen Isla ulkoilee valjaissa. Islan omistaa Penniina Pitkänen. Terveytensä ansiosta helppo kasvatettava 48 49 R uusulinnan kasvattajanimellä eurooppalaisia kasvattava Mari Keitaanranta-Kuusela tutustui eurooppalaisiin vuonna 2013. ’’Aikoinaan perheessäni oli maati- aiskissoja. Löytökissat olivat villis- sä vapaudessaan saaneet tauteja, jotka puhkesivat vanhempina, ja ne menehtyivät liian aikaisin. Varmaan siksi halusin myöhemmin löytää mah- dollisimman terveen rodun.’’ ’’Ensimmäinen eurooppalaisemme on nimeltään Pikku-Piun Zukulaku kutsumanimeltään Ruusu, ja Ruusu-nimestä on tullut kissalamme nimi.’’ Kissalan ensimmäinen pentue syntyi touko – kuussa 2014. ’’Kasvatustyöni on ollut pienimuotoista, pen- tueita on syntynyt vuodessa tavallisesti yksi tai kaksi.’’ Maailmalle on ehtinyt kuitenkin 17 pentueesta yhteensä 76 pentua. ’’Synnytykset ovat sujuneet aina hyvin, ja Ruusulinnan kissalan pentueet ovat olleet isoja ja elinvoimaisia. Suurimpaan pentueeseen syntyi seitsemän kissaa. Pentueista suurin osa on synty- nyt kissalassamme ja vain kolme sijoituskodeissa.’’ Pieni rotu haasteena Keitaanranta-Kuusela kertoo, että eurooppalai- nen on terveytensä vuoksi helppo kasvatettava. ’’Toisaalta rodun pienuus on haasteena, sillä rotu on pieni myös kansainvälisesti. Jatkuvas – ti saakin olla tarkkana, että sukusiitosasteet ja sukukatokertoimet saadaan pidettyä matalina.’’ Eurooppalaisia kasvatetaan lähinnä Pohjois- maissa ja vain vähän Sveitsissä ja Virossa. ’’Useimmiten Ruotsin ja Tanskan jalostuksessa käytettävissä kissoissa saattaa olla samoja linjoja kuin meillä Suomessa. Sen vuoksi ulkomaan- tuonneista ei välttämättä saada paljon uutta verta jalostukseen.’’ Eurooppalaisten noviisimenettelyn kautta on mahdollista ottaa kissoja rotuun. Menettely ei ole helppo eikä yksinkertainen, mutta kasvattajat iloitsevat jokaisesta rotuun tuodusta noviisista. Eurooppalaisten aktiivisia kasvattajia on Suo – messa tällä hetkellä noin 16-17. Lukuisat värit sallittuja Sekä Suomen että Ruotsin kansalliskissaksi nime- tyn eurooppalaiskissan geenistö on hyvin paljon yhteneväinen suomalaisen maatiaiskissan kanssa. Seitsemän kuukauden ikäisen Karrin omistaja on Tuula Heinonen. Noviisimenettely Suomessa on mahdollista käyttää noviiseja euroop – palaisten kasvatuksessa Suomen Kissaliiton luvalla. Noviisien avulla edistetään rodun geneettistä moni- muotoisuutta. Kaksi kansainvälistä FIFé-tuomaria arvostelee eurooppalaistarjokkaan noviisiluokassa. Sitä ennen kissalle tehdään kuitenkin lukuisa joukko erilaisia terveystestejä. Noviisilla ei voi teettää kovin mon- taa pentuetta. Tarkemmat tiedot noviisien käytöstä löytyvät Suo- men Eurooppalaiskissayhdistyksen Kasvatuksen tavoiteohjelmasta.Rekisteröity euroop- palaiskissa on aito ko – timainen rotukissa. Rodun kasvatus aloitettiin Ruotsissa 1940-luvulla käyt- täen luonnonvalin- nan avulla van- koiksi ja terveiksi kehittyneitä lyhyt- karvaisia maatiais- kissoja. Rotu on hyväksytty kansainväli- seen FIFé-kis- sajärjestöön sen perustami- sesta eli vuo- desta 1949 läh- tien.  Suomessa eurooppalaisten kasvatus aloi- tettiin 1960-lu- vulla. Kuva: Merja Lainio POHJOISMAIDEN KISSAROTU ROTUESITTELY 49 Eurooppalaisilla on sallittu noin 70 erilaista värimuunnosta. Ruusu- linnan Efraim eli Effe on väritykseltään creme. Suomessa ensimmäinen eurooppalaisro- dun kissa rekis- teröitiin maa- tiaiskissasta noviisiluokan kautta vuonna 1962 ja ensim- mäinen pentue vuonna 1966. Eurooppalainen on nimenomaan poh- joiseurooppalainen rotu, eikä sitä juuri tunneta Pohjoismai- den ulkopuolella. Lukumääräi- sesti suurin sekä väri- ja kuviokir- joltaan laajin eu- rooppalaiskanta on Suomessa. Suomen Kissa- liitto ry nimitti eu – rooppalaiskissan Suomen kansalliskis- saksi vuonna 2017. ’’Rotua alettiin kasvattaa Suomessa 1960-lu- vun alussa. Sen kasvatus oli aloitettu Ruotsissa jo aiemmin ja alussa kissoja tulikin sieltä jonkin verran Suomeen. Eurooppalaisten rotumääritelmä oli alku – vaiheessa sama kuin brittiläisillä ja kartu- siaaneilla. Vuonna 1982 FIFé erotti rodut omikseen, ja jokainen rotu sai oman rotu – määritelmän.’’ Eurooppalaiselle on hyväksytty noin 70 eri- laista värimuunnosta. Väriryhmiä ovat yk- siväriset, kuviolliset sekä valkolaikulliset. ’’Itse olen keskittynyt kasvatuksessa tiikeri- kuvioon, yksivärisiin ja nyt uusimpana valko- laikullisiin. Pennuissa on ollut 16 eri väritystä ja kuviota vaikka olenkin keskittynyt lähinnä punaisiin ja kilpikonnaväreihin.’’ Tällä hetkellä Ruusulinnassa asustaa kym – menen eri ikäistä kissaa. ’’Suurin osa on kastraattikolleja ja -naaraita. Niiden lisäksi kissalassa on kolme leikkaama- tonta naarasta.’’ Aiemmin Mari Keitaanranta-Kuusela on käynyt kissojensa kanssa ahkerammin näytte- lyissä, joista on kertynyt mukavasti titteleitäkin kissoille. ’’Eurooppalaisväki on hyvin yhteisöllistä ja kaikki toimivat parhaansa mukaan rodun hyväksi.’’ ’’Muutamat omien kasvattieni omistajat käyttävät kissojaan näyttelyissä, mutta toivoisin, että kasvattien omistajat innostuisivat vielä enemmän viemään kissojaan näyttelyihin’’, Mari Keitaanranta-Kuusela toivoo. Kuva: Merja Lainio Ihania eläinaiheisia tuotteita sukista keittiöpyyhkeisiin ja mukeihin suomalaisesta verkkokaupasta. Herrasväki Kotkot palveluksessasi. www.kananlento.com 50 J alkapallotähti Anni Harti – kainen, 22, on aina tykännyt kissoista. ’’Tai oikeastaan alakoului- käisestä saakka’’, hän tar- kentaa. Annin kaverin kotona oli kolme kissaa, ja niiden myötä hänen kissarakkautensa syttyi. Anni asuu Ruotsissa Målmössä, jossa hän pelaa ammattilaisena jalka – palloa FC Rosengårdissa. Kolmevuotista sopimusta on vielä ensi vuosi jäljellä. Kotona Kuopiossa hänen vanhem – piensa luona asuu Annin isosiskon kaksi kissaa, jotka on hankittu löytöeläinta- losta. Annin sisko rakastaa muumeja. Kissojen nimet ovatkin Myy ja Miisa, joka on Muumimamman kotiapulainen. Muumien Pikku Myy on pienikokoinen, rasavilli tyttö, jolla on yleensä yllään pu- nainen mekko, vaaleanpunainen rusetti, mustat käsineet ja saappaat sekä iso nut- tura keskellä päätä. Hartikaisen perheen mustavalkoi – nen Myy on 3-vuotias, Miisa vuoden nuorempi. Molemmat ovat leikattuja tyttökissoja. Tietoa, tunteita ja tunnelmia nuorelle väelle. Kissat opettajina KIDS Anni Hartikaisen perheen Miisa- kissa on hankittu löytyeläinkodista, samoin kuin Miisan kaverikissa Myy. Helmareissa pelaava Anni Hartikainen ottaa kissoista oppia niin kehonhuollossa kuin palautumisessa ja elämänasenteessakin. Teksti: Reetta Ahola 51 ,, Muumit ovat kissojemme nimien esikuvina. ,, Ammattiurheilijalle riittävä lepo on tärkeää kehittymisen ja palautumisen kannalta. Anni ja Myy lepäilevät. ’’Haluaisin ottaa oman kissan, mutta minulla on niin paljon pelireissuja, ettei se ole tässä elämäntilanteessa mahdol- lista’’, Anni kertoo. ’’Ulkomailla, esimerkiksi Kreikassa ja Thaimaassa minun on aina pakko päästä silittämään katukissoja ja usein annan niille ruokaakin.’’ Yksin olo tärkeä taito Annin mielestä kissat ovat erinomaisia opettajia. ’’Arvostan itse suuresti hiljaisuutta ja yksin oloa kaikessa rauhassa. Kissat näyttävät hienosti, miten ne nauttivat hiljaisuudesta.’’ Annin mielestä on tärkeä taito osata olla yksin. Se tukee myös keskittymistä pelikentillä. Samoin kuin riittävä lepo. Lepäämisen taidon kissat myös hallit – sevat! Niin ikään kehonhuoltoon kissat ovat Annille esikuvina. ’’Kissat panostavat venyttelemiseen. Jokaisen pienenkin liikkeen ne tekevät harkiten ja liikeradat kissoilla ovat äärim- mäisen pitkät. Katsopa vaikka uniltaan heräävää kissaa, miten perusteellisesti sen venyttelee koko kroppansa.’’ Unelmat todeksi Anni tiesi kuusivuotiaana, että jalkapallo on hänen lajinsa. 15-vuotiaana hän pääsi kotikaupunkinsa Kuopion Palloseuran naisten edustusjoukkueeseen. ’’Silloin rupesin ajattelemaan, että jalkapallosta voisi tulla minulle myös ammatti.’’ Unelmat ovat toteutuneet. Anni pe – laa ammattilaisena. Erityisesti hänen sydäntään lämmittää pelipaikka Suo – men naisten jalkapallomaajoukkueessa, Helmareissa. Debyytin Anni teki Hel- mareissa vuonna 2023. Haaveena hänellä on päästä ammat – tilaiseksi Englannin jalkapallonurmille. ’’Kesä meni loukkaantumisesta toi- puessa. Lokakuussa pääsin taas täysillä treeneihin ja peleihin’’, Anni kertoo. Huippujalkapalloilijaksi Annia siivit- tävät ennen kaikkea hänen nopeutensa ja ketteryytensä. ’’Pallon kanssa olen taitava. Pelaami- sen fyysisyyttä minun tulee vielä kehit- tää, jotta esimerkiksi taklaustilanteisiin pystyisin mennä entistä kovemmin.’’ Työpäivät Annilla kuluvat treenatessa yleensä iltapäivään saakka. ’’Treenien jälkeen lepäilen, nautis – kelen kotona olosta, katson telkkaria ja laitan ruokaa. Valmistan edellisenä päivänä seuraavan päivän lounaan. Näin on ruoka valmiina, kun tulen treeneis- tä. Syön monipuolista peruskotiruokaa. Olennaista on, että syön tarpeeksi pal- jon’’, Anni toteaa. Perheen kanssa vaihdetaan päivit – täin kuulumisia myös Myyn ja Miisan edesottamuksista. ’’Koti-ikävä ei enää juuri vaivaa, alussa kyllä kun muutin Ruotsiin sekä lomien jälkeen vieläkin’’, Anni myöntää. Helmareissa Annia luonnehditaan: Anni Hartikainen on juonikas laitape- laaja, joka tunnetaan erinomaisista taidoistaan 1vs1-tilanteissa ja tarkas- ta laukauksestaan sisäänleikkauksen jälkeen. Annin iloista, aktiivista ja ulospäinsuuntautunutta persoonaa kuvastavat erinomaisesti hänen tava- ramerkikseen muodostuneet voltti- tuuletukset maalien jälkeen. Kuva: Suomen Palloliitto/Jyri Sulander 52 Korkeasaaren eläintarhassa on ollut amurintiikereitä eli vanhalta nimeltään siperiantiikereitä 1960-luvulta lähtien. Teksti: Tuuli Turtola Kuvat: Korkeasaari Odeya K orkeasaaren ensimmäiset amu- rintiikerit tulivat vuonna 1961 hollantilaisesta eläintarhasta. Noihin aikoihin Korkeasaares- sa syntyneitä, mutta emonsa hylkäämiä tiikerinpentuja otettiin jopa kotihoitoon, joista Korkeasaaren entisen, edesmenneen johtajan Ilkka Koiviston vaimo Sesse Koivisto kertoo hellyttävästi kirjassaan Eläintarha olohuoneessam – me. Nykyään orpoja villieläinpoikasia ei Korkeasaaressa enää anneta kenenkään kotiin hoidettavaksi. Tällä hetkellä Korkeasaaren Kissa – laaksossa asuu Sibiri-niminen amu- rintiikerinaaras sekä sen vuonna 2022 Korkeasaaressa syntynyt tyttöpentu Odeya. ’’Kysyimme yleisöltä ehdotuksia tiikerinpentujen nimiksi ja eläinten – hoitajat valitsivat yleisöehdotuksista pennuille sopivat nimet. Mitään erityistä Odeya-nimi ei tiettävästi tarkoita’’, ker- too Korkeasaaren eläintarhan tiedottaja Mari Lehmonen. Odeya syö vuodenajasta riippuen 2-3 kertaa viikossa, joista yleensä yksi on leikkisä vielä nuorena aikuisenakin KIDS s 52 s. 53 ANNI HARTIKAISEN JALKAPALLOKUVAAN Yhdentoista kuukauden ikäisenä pentuna amurintiikeri Odeyaa kiinnostivat palloleikit, jotka innostavat sitä edelleen. 53 Amurintiikeri on maailman suurin kissapeto, eteläiset tiikerin alalajit ovat kooltaan pienempiä. Aikuinen amurintiikeriuros voi painaa lähes 300 kiloa. isompi ateria, joka voi olla esimerkiksi kokonainen kolarieläin, kuten valkohän- täkauris. Kolarieläinten lisäksi ruokana on esimerkiksi hevosta, nautaa tai ka- nia. Kesällä Korkeasaaren tiikerit syö- vät vähemmän ja ilmojen kylmetessä enemmän. Hyvät välit emon kanssa Luonteeltaan Odeya on seurallinen ja tykkää olla mukana seuraamassa kaik – kea, mitä hoitajat tekevät. ’’Odeya täytti elokuun lopulla kolme vuotta. Nuorena aikuisenakin se on vielä leikkisä ja hakeutuu usein emonsa seu- raan ja härnää sitä leikkisästi. Se tulee hyvin toimeen emonsa kanssa, vaikka emo Sibiri haluaakin välillä omaa aikaa. Suosikkivirikkeitä ovat esimerkiksi isot pallot, joita on mukava kieritellä altaas- sa’’, Lehmonen kertoo. Odeya saa oman puolison Korkea – saareen tämän vuoden aikana. Tarkoi- tuksena on, että ne lisääntyisivät jossain vaiheessa. ’’Tämän uhanalaisen kissapedon li – sääntyminen eläintarhoissa on erittäin tärkeää lajin säilymisen kannalta’’, ko – rostaa Lehmonen. ,, Odeya saa oman puolison Korkeasaareen tämän vuoden aikana. ,, Sisarukset Odeya ja Ohana emonsa Sibirin kanssa. Amurintiikeri maailman suurin kissaeläin Tieteellinen nimi: Panthera tigris altaica. Levinneisyys: Elää luonnonvaraisena Itä-Si- perian metsissä Amur-joen alueella.