Rontti päätyi omistajilleen löytöeläintalosta, eikä sen taustoista tarkemmin tiedetä.
– Olimme etsineet silloisen kihlattuni kanssa kissaa jo jonkin aikaa. Syyskuussa 2014 näimme Viikin löytöeläintalon ilmoituksen harmaasta kissasta, joka oli löytynyt harhailemasta Kirkkonummelta, muistelee Rontti-kissan palvelija ja valokuvaaja Mikko Monto.
Kihlattu kävi ensin katsomassa kissaa ja ihastui siihen ensimmäisellä silmäyksellä. Myös Mikko kävi heti seuraavana päivänä tutustumassa naukujaan.
– Silittäessäni tuota mainiota karvaturria se alkoi välittömästi kehräämään ja kuolaamaan. Näin Rontti hurmasi minutkin, ja ilmoitin meidän olevan todella innokkaita antamaan sille uuden kodin. Rontilla oli mielestäni maailman viisain katse.
Hakijoita oli kolme, mutta Mikko ja Tiina vetivät pisimmän korren.
– Kysyin Rontilta sen halukkuutta muuttaa uuteen kotiin ja se vastasi: ”Kyllä, todellakin tulen. Talvikin tulossa, enkä halua kulkea ulkona nenä huurussa ja nälkä vatsassa kurnien.”
– Minä olen kissakuiskaaja! nauraa Mikko.
Symbioosi ”emon” kanssa
Rontin kotiutumista piti odottaa vielä monta päivää karanteenin vuoksi. Pitkältä tuntuvan odottamisen päätyttyä allekirjoitettiin luovutuspaperit.
– Kotona Rontti tutki kaikki paikat ja ahmi innokkaasti märkäruokaa. Kissan ulkoelämän jatkuva nälkä varmaankin vaikutti ruokahaluun, toteaa Mikko.
Antaumuksellisen ruokailun jälkeen Rontti loikkasi Aalto-nojatuoliin, josta tulikin sen oma tuoli. Lempipaikka oli valittu melko nopeasti. Kissa käpertyi kerälle ja nukahti moneksi tunniksi.
– Herättyään se suunnisti ruokakupille ja naukui lisää murkinaa. Näytimme sille välipalan jälkeen wc:ssä olevan hiekkalaatikon, jolle olikin heti käyttöä. Tämän jälkeen ruokailun ja tarpeiden tekemisen paikkaa ei tarvinnut enää erikseen neuvoa.
Rontti on muuttanut tämän jälkeen neljästi ja sopeutunut aina loistavasti.
– Nykyään kissa asuu Tiinan luona, ja hän on tavallaan kissan emo, koska Rontti on hänelle kuin lapsi. Yöksi Rontti hyppää sänkyyn, se tulee myös syliin ja emoaan vastaan ulko-ovelle. Minä tapaan tuota ihanaa karvaturria säännöllisesti, tarkentaa Mikko.
Foliopallo ja kinkku
Rontti oli ollut todella surkeassa kunnossa, kun se saatiin eläinsuojelun huomaan. Kissan huovuttunutta turkkia jouduttiin ajelemaan. Se oli hyvin laiha, ja isot paljaat alueet turkissa lisäsivät rähjäistä olemusta.
Hampaiden perusteella kissan arvioitiin olevan 2-6-vuotias.
– Nykyään Rontin mielipuuhaa on syöminen. Lisäksi se rakastaa sohvalla tai sängyllä köllöttelyä, valaisee Mikko.
– Mielilelu on rapiseva foliopallo. Heittelen sitä Rontille, joka lyö pallon tassulla takaisin minulle, osumatarkkuus on 100 prosenttia. Välillä pallo saa kyytiä hepuleiden iskiessä.
Kissa ahkeroi herkkunsa eli kinkkusiivun eteen kiipeämällä pylvään päälle, jolle nämä herkut laitetaan yksi kerrallaan. Lisäksi namien perään juoksentelu tuntuu saalistamiselta. Reviirinä on koko asunto.
– Rontti inhoaa turkin harjausta. Erityisen ärsyttävää se on takapuolen osalta, tietää Mikko.
Kiehtova kissa
Ensimmäinen kissa tuli Mikon lapsuuden perheeseen vuonna 1978. Sen toi lastenhoitaja, ja olikin melkoinen yllätys, kun kissa synnytti petivaatelaatikkoon kolme pentua.
– Yhden kissan pidimme ja loput pentueen kissat annettiin luovutusikäisinä uusiin koteihin. Tämän jälkeen minulla on ollut useita maatiaiskissoja, ragdoll ja turkkilainen angora.
Kissa ei ota vastaan määräilyjä, eikä lotkauta korvaansa moitteille. Kissa tekee aina oman päänsä mukaan ja on jääräpäinen. Näiden syiden takia Mikko tuumii kissan olevan naisen kaltainen.
– Huonolla tuulella ollessaan kissa näyttää sen, mutta leppyy nopeasti. Tuuliviirimäinen luonne kiehtoo. Lisäksi ruoka vaikuttaa kissan käyttäytymiseen ja mieleen todella voimakkaasti.
– Kissa pitää kiinni rutiineista, eikä tykkää muutoksista – paitsi jos ne ovat sille itselle mieluisia. Hyvällä tuulella ollessaan kissa myös näyttää sen. Kaiken lisäksi se on mitä parasta seuraa ja saa minut ilahtumaan sekä tuntemaan itseni onnelliseksi mieheksi.
Kissa ei ota vastaan määräilyjä, eikä lotkauta korvaansa moitteille.
Mikko vertaa kissan ja naisen arvaamattomuutta lapsuuden ohjelman Nukkumatin saapumiseen. Ikinä ei voinut etukäteen arvata, millä härvelillä Nukkumatti matkusti paikalle.
– Kissa on lutunen ja rakastettava, kunnes taas kyllästyy liikaan läheisyyteen. Onneksi se palaa kuitenkin takaisin, kun on jotakin vailla, summaa Mikko.
Rapiseva foliopallo on Rontin mielilelu.
Vinkkejä kuvaamiseen
Syyskuussa 2025 Kissojen kissa -näyttelyssä Elokolo-kahvilassa oli 67 valokuvaa Rontista seinällä ja seitsemän magneettikuvaa pyykkinarulla. Pasilan kirjastossa näyttely oli tammikuun 2025 ajan.
– Sain ensimmäisen järjestelmäkamerani, Nikon FG20:n syntymäpäivälahjaksi täyttäessäni kymmenen vuotta. Siitä asti olen kuvannut kissoja, selventää Mikko.
– Tosin Ronttia olen kuvannut enemmän kuin muita kissoja yhteensä. Aloitin Rontin kuvaamisen heti sen astuttua ovesta uuteen kotiin.
Mikko ohjeistaa, että kissoja pitää kuvata niiden omilla ehdoilla. Kissaan on hyvä tutustua ensin ja oppia sen rutiinit, jotta osaa suunnitella kuvat ja kuvaushetket.
– Rontti haukottelee leveästi heti herättyään, tuolloin sen hampaista ja suusta saa mielenkiintoisia kuvia.
– Ruoka-aikaan Rontti menee ruokakupille ja istuu kupin vieressä tyynesti odottamassa pöperöä. Herkuilla voi ohjailla kissan käytöstä kuvaustilanteissa, vinkkaa Mikko.
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Kissafani-lehdessä numerossa 1-2025.
