Siniset kissamme, Onerva ja Einari, olivat asuneet makuuhuoneessamme hääjuhliemme ajan. Seuraavana aamuna, kun koko valtakunta oli taas heidän käytössä, he kiertelivät ympäri taloa nuuhkimassa yöksi leiriytyneiden vieraiden tuoksuja.
Olimme juhlineet häitämme noin sadan vieraan voimin puutarhassamme. Telttojen alle katetut tyhjistä pulloista notkuvat pöydät, kaatuneet maljakot ja viinitahrat pöytäliinoilla todistivat eilisillan ilosta ja tanssien riehakkuudesta. Suuri osa vieraitamme oli tullut ulkomailta, joten halusimme tarjota heille suomalaisen saunakokemuksen läheisellä perinnesaunalla. Jos jonkun juhlijan sielussa oli vielä helteisen juhlapäivän jälkeen jokin viileä sopukka, viimeistään savusaunan löylyt korjasivat tilanteen.
Palattuamme kotiin aloimme vieraiden avustuksella korjailemaan juhlan jälkiä. Pullot kerättiin säkkeihin, vuokra-astiat pakattiin laatikoihin ja juhlatelttoja alettiin purkamaan. Juhlien järjestäminen oli ollut valtava, useita viikkoja kestävä ponnistus. Oli outoa nähdä, kuinka nopeasti asiat palasivat arkisille paikoilleen.
Tunnelma vaihtui silmänräpäyksessä
Olimme suunnittelemassa ruokataukoa, kun joku kantoi olohuoneen pöydälle ulkoa pelastamansa morsiuskimpun. Sivusta juhlasiivousta valvonut Onerva hyppäsi pöydälle ja nuuhkaisi punertavansävyistä kimppua.
Tunnelma vaihtui silmänräpäyksessä. Raukea ilontäyteinen sunnuntai muuttui sydäntä kylmääväksi huoleksi Onervan lohduttoman ulvaisun leikatessa puheensorinan läpi. Kissa yski ja oksensi tuskaisena limaa ja toi lähinnä mieleen jonkin elokuvakohtauksen, jossa vakooja on kiinni jäätyään nielaissut myrkkyä sisältävän itsemurhakapselin. Vaikka kissa oksensi rajusti, meillä kesti hetken tajuta tilanteen todellinen vakavuus.
Lattialla limalammikossa näkyi pienen ruohonkorren verran jotain vihreää. Aavistimme heti, että kimpussa oli liljoja tai jotain muuta kissoille myrkyllistä. Eräs juhlavieraamme lähetti kimpusta kuvan tutulle floristille, joka arveli vaaleanpunaisten kukkien olevan inkaliljoja.
Onervan munuaiset olivat pettämässä
Onerva lopetti oksentamisen ja vetäytyi kylpyhuoneeseen. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka neuvoi tulemaan heti. Jos kyseessä oli liljamyrkytys, se voisi olla Onervan loppu.
Onerva ei vastustellut nostaessani hänet kantokoppaan. Kissan silmät olivat valppaat, ja jos en olisi äsken nähnyt sen oksentavan, en olisi huomannut sen pahaa oloa.
Verianalyysin tulokset murskasivat toiveikkuuteni.
Päivystävällä eläinlääkärillä ei ollut ruuhkaa, ja verikokeet saatiin nopeasti. Mieleeni alkoi hiipiä toiveikkuus. Ehkä oksentaminen olikin ollut vain sattumaa. Ehkä vaaraa ei ollut. Mikään kissan olemuksessa ei viestinyt vakavasta myrkytystilasta. Olinko sittenkin ylireagoinut?
Verianalyysin tulokset murskasivat toiveikkuuteni. Lääkäri osoitti tulostamastaan kuitista lukuja ja viitearvoja, ja tulkkasi niiden esittämän lohduttoman todellisuuden.
Onervan munuaiset olivat pettämässä. Hänet pitäisi saada välittömästi sairaalahoitoon. Saimme lähetteen yliopistolliseen eläinsairaalaan, minne ajoimme suorinta tietä. Onerva naukui kantokopassaan surkeammin kuin aiemmin, mutta oli silti vaikea uskoa kissan tekevän kuolemaa.
Eläinsairaalassa jouduimme odottamaan muutaman tunnin, ennen kuin meidät otettiin vastaan. Lääkäri luki saamansa lähetteen ja kertoi, että Onerva otettaisiin yön yli tiputukseen. Hän saisi lääkityksen ja hänen veriarvoja tarkkailtaisiin.
— Haluatteko, että soitamme ensin, jos kissa täytyy nukuttaa, lääkäri kysyi.
Vasta nyt tilanteen vakavuus iski täydellä voimalla. Halusin puristaa Onervaa sylissäni ja sanoa, että kaikki järjestyy, mutta en osannut kuin katsoa häntä kantokopan verkkoikkunan läpi.
— Soittakaa ensin, sanoin ja poistuin kyyneleet kurkussa.
Onerva oli tullut meille kolme vuotta aiemmin. Jos unohdettiin pentuna nielaistu villalanganpätkä, hän ei ollut koskaan tuottanut huolta tai harmia. Kissasta oli ollut ainoastaan iloa.
Tuosta hiljaisesta, uteliaasta eläimestä oli tullut huomaamattamme perheemme sielu. Lasten kanssa pohdimme usein, miten mikään olento voi olla samanaikaisesti niin höntti ja salaperäisen elegantti.
Onerva oli synnyttänyt kaksi kolmen pennun pentuetta. Muut pennut olivat jatkaneet matkaansa maailmalle, mutta jälkimmäisestä pentueesta pidimme yhden. Valinta oli helppo: kahden muun opetellessa vielä kävelemään ensimmäisenä syntynyt Einari kiipesi sänkyyn ja asettui kainaloomme.
Liljan läheisyydessä vain sekunteja
Oli myöhä, kun ajoin kotiin. Vatsaani puristi nälkä ja sieluani pelko. Jos Onerva ei tulisi enää kotiin, en tiennyt, miten kertoisin sen lapsille.
Yritin olla ajattelematta asiaa, mutta samalla tunsin syyllisyyttä siitä, etten osannut ollut varovaisempi kukkien kanssa. Juhlien kiireessä olin unohtanut ohjeistaa vieraitamme, mitä kukkia saa tuoda sisälle ja mitä ei.
Liljamyrkytys voi aiheuttaa kissan munuaisiin pysyviä vaurioita.
Onerva oli ehtinyt olla morsiuskimpun läheisyydessä vain sekunteja. Pieni nuuhkaisu ja näykkäys kimpusta oli saanut eläimen ulvomaan ja oksentamaan kivusta. Tiesin hyvin, että liljat ovat kissoille myrkyllisiä, mutta en tiennyt, että liljat ovat niille syanidia. Jos emme olisi nähneet kissan oksentavan, emme olisi tajunneet hänen olevan sairas. Siinä tapauksessa olisimme lähes varmasti menettäneet hänet.
Ärhäkästi puolustautuva Onerva halusi selvästi pysyä elossa
Seuraavana päivänä sairaalalta soitettiin ja kerrottiin Onervan voinnin parantuneen, mutta hänen kannattaisi jäädä hoitoon vielä toiseksi yöksi.
Kahden päivän kuluttua hain lääketokkuraisen Onervan kotiin. Minulle kerrottiin Onervan suhtautuneen hoitajiin sen verran aggressiivisesti, että hänelle oli pitänyt antaa rauhoittavia. Olin tästä oudolla tavalla helpottunut — ärhäkästi puolustautuva Onerva halusi selvästi pysyä elossa.
Liljamyrkytys voi aiheuttaa kissan munuaisiin pysyviä vaurioita, jotka saattavat saada kissan oireilemaan vielä vuosien päästä. Kahden päivän tehohoidon jälkeen Onervan munuaisarvot olivat palautuneet normaaleiksi, mikä viittasi siihen, että hoito päästiin aloittamaan riittävän nopeasti. Jos olisimme odottaneet seuraavaan päivään, olisi saattanut olla liian myöhäistä.
Selvisimme myrkytyksestä säikähdyksellä, mutta lääkäri ohjeisti seuraamaan munuaisarvoja myös jatkossa. Vauriot saattavat tulla näkyviin vasta kissan vanhetessa. Onerva on neljä vuotta vanha. Venäjänsinisiä pidetään pitkäikäisinä ja terveinä kissoina. Mutta yksikin lilja väärässä paikassa, ja juhlat saattavat olla hetkessä ohi.
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Kissafani-lehden printtinumerossa 4-2025.
