Brittikissallamme Jadella on aina ollut jonkinlaisia nukkumapäiviä. Kun ilma on tuulinen, kostea ja kylmä, se monesti päättää tappaa aikaa nukkumalla. Pari vuotta sitten muutama aivastuskin pääsi siltä yhden nukkumapäivän aamupäivän aikana. Iltapäivällä alkoi huolemme herätä. Jade nukkui edelleen, eikä edes käynyt ruokakupillaan. Illansuussa Jaden hengitys rohisi ja sieraimista tuli räkää, jota kissa tietysti yritti aivastaa pois. Henki ei selvästi kulkenut nenän kautta, vaan Jade ikään kuin haukkoi henkeään suun kautta. Kissa oli hyvin veltto eikä reagoinut oikein mihinkään. Silmätkin alkoivat kerätä rähmää.
Ei muuta kuin soitto eläinlääkäriasemalle. Konsultoinnin tulos oli, että voisimme seurata yön yli tilannetta, mutta päätimme lähteä saman tieteen lääkärin pakeille. Nukkumisesta ei olisi kuitenkaan tullut mitään, sillä Jaden ”kuorsaus” kuului jo toiseen huoneeseen saakka. Ehkä suurempi huoli oli kuitenkin nestetasapaino, sillä Jade ei ollut juonut tai syönyt lainkaan koko päivän aikana, eikä kenties edellisyönäkään.
Kotihoidolla eteenpäin
Eläinlääkäri kuunteli keuhkot ja sydämen ja teki perustutkimukset.
Räkäisyyttä ja tuhisevaa hengitystä lukuunottamatta ei mitään vikaa löytynyt. Kuumettakaan ei ollut, ei edes lämpöä. Välillä Jade aivasteli ja kakoi. Hengitysäänet olivat kuitenkin normaalit, syke oli normaali, sydämestä ei kuulunut sivuääniä, eikä verenkuvassa ollut muutoksia.
Lääkäri totesi Jadella olevan virusperäinen ylähengitystieinfekti, mutta vakavasta infektiosta ei ollut viitteitä. Virusinfektiot voivat tarttua rokotuksista huolimatta.
Virusperäisen tulehdukseen eivät antibiootitkaan auta. Jade nesteytettiin ja elänlääkäri puhdisti sieraimet, minkä jälkeen se pääsi kotihoitoon.
Hoitona on oireiden tukihoito, ja oireiden pitäisi helpottaa noin viikossa. Joskus voi jälkitautina tulla bakteeripäinen keuhkokuume, joka vaatisi antibioottikuurin.
Jade sai pahoinvointinestolääkettä rauhoittamaan nenän tukkoisuutta ja tulehduskipulääkettä helpottamaan oloa.
Sieraimet piti puhdistaa vähintään aamuin illoin suolaliuoksella. Puhdistuksen jälkeen molempiin sieraimiin tuli laittaa pari pisaraa keittosuolaliuosta ruiskulla, mikä helpottaisi kissan aivastamista ja eritteiden pois tuloa. Kun sieraimet olisi puhdistettu, tulisi nenän tukkoisuutta vähentää laittamalla kipulääkettä ruiskulla pari pisaraa kumpaankin sieraimeen 2-3 kertaa päivässä viikon ajan.
Lisäksi Jade sai ravintolisää, joka on tarkoitettu hengitysteiden tukihoitoon. Ravintolisä heikentää viruksen lisääntymistä, mutta sen sai jättää pois, jos lääkkeiden anto olisi vaikeaa.
Eläinlääkäri arvioi taudin kestävän ainakin viikon.
Oikeaa joukkuehenkeä
Tärkeintä olisi saada Jade syömään ja juomaan. Saimme erikoisvalmisteita, joiden tarkoituksena olisi ruokahalun herättäminen samoin kuin vinkkejä erikoisherkuista, joita kissat kuulemma ”yleensä” syövät.
Seuraavana päivänä alkoi sitten taistelu, koska Jadeen tuo sana ”yleensä” ei pätenyt. Laitoimme sen eteen mitä herkkuja hyvänsä, mutta Jade ei niistä kiinnostunut. Kissan ruokailussa hajuaistilla on iso merkitys. Kun sitä ei ollut, ruoka kupissa oli vain jotakin epämääräistä möykkyä.
Sierainten puhdistus onnistui kolmen kaksilahkeisen voimalla, joista kaksi vaadittiin pitämään Jaden eri ruumiinosia paikoillaan. Sierainten huuhtelu suolaliuoksella vaati saman joukkueen, mutta ikuiseksi arvoitukseksi jäi, montako pisaraa sieramien syvyyksiin ikinä päätyi. Suurin osa liuoksesta levisi naamalle. Brittikissan nenän muoto on haasteellinen moiseen operaatioon. Pahoinvointilääke jäi yhteen kertaan, sillä Jaden suupielistä alkoi tulla vaahtoa ja kissa suorastaan panikoi. Tuloksena oli ärsyytynyt kissa ja neljä turhaantunutta ihmistä.
Kissa oli selvästi nälkäinen ja janoinen, mutta ei saanut juoduksi tai syödyksi.
Eläinlääkäriasemlla hoidoksi ehdottiin myös höyryhoitoa. Kylpyhuoneessa voisi kääntää suihkun ja lavuaarin hanan mahdollisimman kuumalle. Huoneen ovi suljettaisiin ja kylpyhuoneen annettaisiin täyttyä kuumalla höyryllä. Kun huone olisi täynnä höyryä, hanat suljettaisiin ja kissa laitettaisiin huoneeseen noin kymmeneksi minuutiksi kerrallaan. Pelkkä ajatuskin tuntui kuitenkin sen verran työläältä, ettemme moiseen ryhtyneet.
Elimistössä kuivumista
Keskityimme siihen, että Jade saisi syödyksi tai juoduksi jotakin. Jade kävi juomakupilla, nyökki sen edessä, mutta ei lipaissutkaan vettä. Sama toistui ruokakupilla. Kissa oli selvästi nälkäinen ja janoinen, mutta ei saanut juoduksi tai syödyksi. Jade laihtui muutamssa päivässä noin 200 grammaa.
Lääkärin mukaan Mirataz-lääkityksellä oli määrä parantaa ruokahalua, jollei kissa suostuisi itse syömään. Kissalle pitäisi tarjota maistuvia, mieluiten noin 37-astreseksi lämmitettyjä ruokia tunnin sisällä lääkkeen antamisesta. Jollei Jade suostuisi syömään tai juomaan lääkityksestä huolimatta, sitä pitäisi tukiruokkia ja juottaa ruiskun avulla suoraan suuhun Hydrocare-valmisteella.
Viikon päästä flunssan alkamisesta alkoi aamuyöllä kuulua keittiöstä rouskutusta, kun Jade söi kuivamuonaansa. Se ääni suorastaan sykähdytti!
Hydrocaren antaminen ruiskulla suuhun viitisen kertaa päivässä oli kärsimystä kaikille. Jade oppi nopeasti, mitä ruisku tarkoitti ja alkoi vältellä meitä ja etsiytyä sopiviin piilopaikkoihin. Se ei myöskään jaksanut pestä itseään.
Seurasimme tilannetta pari päivää, jonka jälkeen veimme Jaden uudestaan eläinlääkärille.
Pientä parannusta oli tosin jo havaittavissa. Toista käyntiä edeltäneenä iltana Jade joi itse ensimmäisen kerran moneen päivään. Aivastelukin oli vähentynyt, mutta suurimman osa vuorokaudesta Jade nukkui.
Päätös uudesta eläinlääkärikäynnistä osoittautui oikeaksi, sillä ihopoimujen palautuminen oli hidastunut, mikä viittasi elimistön kuivumiseen. Eläinsairaalassa Jaden sieraimia huuhdeltiin keittosuolaliuoksella ja nesteitä laitettiin nahan alle. Pistoksena Jade sai myös oksennuksenestolääkettä ja ruokahalua stimuloivaa lääkettä.
Viidentenä päivänä Jade alkoi vähitellen virkistyä ja pystyi juomaan vettä useamman kerran päivässä. Nukkumisen sijasta Jade istuskeli pöydällä ja tuijotteli ikkunasta ulos. Viikon päästä flunssan alkamisesta alkoi aamuyöllä kuulua keittiöstä rouskutusta, kun Jade söi kuivamuonaansa. Se ääni suorastaan sykähdytti!
Normaaliin kuntoon pääsy vei kaikkiaan parisen viikkoa.
Vaikka flunssa ei ole aikuiselle kissalle suorastaan hengenvaarallinen, vie tauti kissalta voimat pariksi viikoksi.
