Turvallinen koti, hyvä hoiva, puhtaanapito ja turkin huolto, hampaiden ja korvien säännöllinen tarkastus, rokotukset ja madotukset ajallaan, terveellistä ravintoa, riittävästi vettä ja sopivasti aktiviteetteja. Vantaalainen Sara Koskinen kiteyttää kissan hyvän elämän kivijalan.
‘‘Tasainen elämä on parasta kissoille’’, hän alleviivaa.
Koskisen perheessä on kuusi norjalaista metsäkissaa. Lapsia on neljä, vanhin on jo muuttanut kotoa pois. Eläinrakas, 55-vuotias Sara olisi halunnut lapsena kissan, mutta allergian vuoksi perheeseen ei voitu ottaa lemmikkejä.
’’Minusta tuli hevostyttö! Kävin monta vuotta säännöllisesti talleilla.’’
Saran kissaharrastus alkoi vajaat viisi vuotta sitten, kun kissakuusikon ensimmäinen, Justiina, muutti heille. Kaksi vuotta Saralla on ollut oma, rekisteröity kasvattajanimi.
’’Ilmeisesti kehityshäiriön vuoksi Justiinalta puuttuu oikea takajalka. Eläinlääkäri oli tullut siihen tulokseen, että tassu täytyy amputoida, mikä sitten tehtiinkin kissanpennun ollessa 12-viikkoinen. Justiinan kasvattaja oli ystäväni, ja hän ehdotti minulle, josko tarjoaisin kodin pennulle. Suostuin siihen ja Justiina muutti meille puolivuotiaana, kun se oli kuntoutunut tassuoperaatiosta. Justiina elää tavallista kissan elämää. Takajalan puuttuminen vaikuttaa ainoastaan siihen, että hän ei pysty hyppäämään niin korkealle kuin muut kissamme.’’
Vähän päästä, kun Justiina oli tullut Saralle, sen kasvattajan tuttavan Taika-pentu oli vailla turvallista kotia. Saran luota sellainen löytyi nelisen vuotta sitten. Kirsikka kotiutui heille pentuna kolme vuotta sitten. Ilta on 2-vuotias sijoituskissa.
’’Kaksivuotiaan Ellan hankkiminen oli nopea päätös, kun ystävättäreni ehdotti yhteisen kissan hankintaa. Omistamme Ellan puoliksi. Heti nähtyäni Ellan pentuna, oivalsin, että siitä tulee hieno näyttelykissa. Myös tämä havaintoni motivoi hankkimaan Ellan.’’
Kissakatraan nuorimmainen eli vajaan vuoden ikäinen Lucy on Saran Kirsikka-kissan pentu.
’’Kirsikalle syntyi kolme pentua, joista pidin Lucyn.’’
Hankin hetki sitten kissoille juoma-automaatteja. Niistä vesi maistuu hyvin.
Perheen tähdet
Näyttelyissä Sara käy muiden paitsi Justiinan kanssa. Menestystä on tullut, parhaiten Ellalle ja Lucylle.
‘‘Tavoitteita vielä riittää, muun muassa vuoden kissa -titteli olisi mukavaa saavuttaa.’’
Näyttelyissä Sara käy kissojensa kanssa Suomen lisäksi ulkomailla, lähinnä Pohjoismaissa ja Baltiassa.
’’Näyttelymatkat sujuvat mukavasti, mentiin sitten autolla, junalla tai laivalla. Lemmikkiystävällisiä hotelleja on niin ikään kivasti tarjolla. Yleensä yhteen hotellihuoneeseen saa ottaa kaksi kissaa. Jotkut hotellit ottavat lemmikeistä lisämaksun, osa ei’’, Sara kertoo.
Näyttelyihin soveltuvan kissan pitää Saran mukaan olla ennen kaikkea rotunsa mukainen. Kissan on käyttäydyttävä rauhallisesti, ja kestettävä näyttelypaikan meteliä sekä tuomareiden käsittelyä ja yleisön katseita. Näyttelykissojen pitää myös tottua turkin pesuun ja puunaamiseen ennen näyttelyä.
’’Norjalaisilla metsäkissoilla on kaksikerroksinen, pitkä ja paksu turkki. Alla on tiheä aluskarva ja päällä pitkät peitinkarvat, jotka tekevät turkista lähes vedenpitävän. Kampaan jokaisen kissani joka päivä, muutoin turkkiin huopuu helposti ikäviä takkuja.’’
Ennen näyttelyjä Sara pesee kunkin näyttelyyn menevän kissan.
’’Pesen kissat yksi kerrallaan ja kuivatan ne myös yksi kerrallaan niin sanotussa föönaushäkissä, jossa kissa istuu tunnin verran, kun kuivaan sitä ammattilaisföönillä. ’’
Yleensä hänellä on kerrallaan näyttelyssä yhdestä kahteen kissaa.
’’Näyttelyissä norjalaiset metsäkissat kilpailevat kategoriassa 2, jossa kisaavat pitkäkarvaiset kissarodut. Norjalaisten metsäkissojen lisäksi american curlit, maine coonit, neva masquerade -rotuiset kissat sekä siperiankissat ja turkkilaiset angorakissat. Muut rodut kilpailevat neljässä muussa kategoriassa’’, Sara kertoo näyttelyiden rakenteesta.
Saunassa on mukava olla porukalla! Kirsikka, Ella ja Justiina ylälauteella. Ilta alalauteella.
