Ruuhka-Suomen Rotukissayhdistys (Rurok) juhlii juhlanäyttelyllä yhdistyksen 40-vuotista taivalta elokuun 2026 viimeisenä viikonloppuna Karkkilassa. Yhdistykselle on kertynyt vuosien saatossa reilusti kokemusta näyttelyiden järjestämisestä. Parhaimpina vuosina näyttelyitä on ollut jopa kolmekin saman vuoden aikana.
’’Näyttelyiden määrä vähän riippuu aina tilanteesta, mutta nykyisin järjestämme ainakin yhden näyttelyn vuodessa’’, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Sinikka Laine.
Rurokin 40-vuotiseen historiaan sisältyy paljon hienoja muistoja. Laine nostaa esiin yhden merkittävimmistä.
’’Vuonna 2016 järjestettiin Suomessa ensimmäisen kerran FIFe:n Scandinavian Winner Show. Tapahtuman suuruuden vuoksi se järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa. Näyttelyn suojelijana toimi silloinen Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen’’, Laine muistelee.
Ihan yhdistyksen omin voimin ei isotöinen näyttely järjestynyt.
’’Apuna oli paljon muiden yhdistysten väkeä ympäri Suomea. Jotain tapahtuman suuruudesta kertoo se, että viimeinen kissanumero oli 796. Kissoja tuli ympäri maailmaa, kauimmaiset aina Brasiliasta saakka.’’
Scandinavian Winner Show on vuosittain Pohjoismaissa järjestettävä näyttely, jonka isännöinnistä vastaa vuorovuosina FIFe:n jäsenmaat Suomi, Norja, Ruotsi ja Tanska. Kaksipäiväisen näyttelyn voittajat saavat tittelin Scandinavian Winner (SW).
Byrokratian rattaat käynnissä
Ruuhka-Suomen Rotukissayhdistyksen 30-vuotisnäyttely oli vuonna 2016 Vantaalla. Nykyisin yhdistys järjestää omat näyttelynsä Karkkilan Konepajahallissa.
’’Se on näyttelypaikkana hyvä, sillä halli on korkea ja siellä on paljon ilmatilaa. Tilaa on myös liikkua ja kyseisessä Karkkilan tilassa pystyy huomioimaan hyvin myös liikuntarajoitteiset’’, Laine kertoo.
Elokuisen juhlanäyttelyn ilmoittautuminen avataan heti, kun kaikki byrokratia on saatu hoidettua.
Onneksi Suomi on täynnä ihania, auttavia ihmisiä.
Järjestäjillä on paljon mietittävää ja sovittavaa.
’’Näyttelyyn on hankittava tuomarit, ravintolat on sovittava sekä hotellit, matkat ja toimihenkilöt sekä tietysti palkinnot, ruusukkeet ja sponsorit’’, Laine luettelee.
Pokaali palkinnoksi
Rurok ostaa palkinnoiksi tarkoitettavat pokaalit nykyisin itse. Aiempina vuosina niitä on tullut lahjoituksinakin.
’’Palkinnot voivat olla myös vaikkapa koriste-esineitä, lautasia tai lusikoita, mutta me olemme päätyneet pokaaleihin.’’
Näyttelyyn osallistujien määrä selviää lopullisesti vasta viimeisenä ilmoittautumispäivänä.
’’Se on aina täysin arpapeliä, eikä koskaan voi sanoa etukäteen, kuinka paljon ilmoittautuneita tulee’’, Laine tietää entuudestaan.
’’Osallistumismäärään voivat vaikuttaa muut kissatapahtumat tai vaikkapa formulakisat tai suuri suosittu musiikkikonsertti. Kaikki vaikuttaa niin näytteilleasettajiin kuin yleisöönkin. Odotamme molemmille päiville noin 200–300 kissaa.’’
Laine korostaa, että Karkkilan näyttelyissä käy yleensä mukavasti ihmisiä.
’’Olemme pyrkineet pitämään pääsymaksut mahdollisimman alhaisina. Aikuisten lipun hinta on kuusi euroa ja yli 3-vuotiaiden lasten kolme euroa. Perhelippu, kaksi aikuista ja kaksi lasta maksaa 15 euroa.’’
Lapsille lelukissanäyttely
Itse päätähtien, kissojen, lisäksi näyttelyissä on oheisohjelmaa.
’’Meillä on muun muassa aina lelukissanäyttely alle 16-vuotiaille. He saavat tuoda oman lelukissan näytille ja tuomari arvostee ne kuten oikeatkin kissat. Ohjelmanumero on järjestetty, että saisimme myös nuoremmat innostumaan kissanäyttelyistä. Täytyy myös muistaa, että kaikkihan eivät voi hankkia eläimiä esimerkiksi allergioiden vuoksi.’’
Paikalla on lisäksi kissatuotteita sekä kahvio, jota pitää yleensä paikalliset harrasteseurat.
’’Jalkapalloseurat puolestaan avustavat meitä pientä korvausta vastaan näyttelyn pystyttämisessä ja purkamisessa sekä parkkialueen hoidossa.’’
Sinikka Laine nauraa hersyvästi kysymykseen, kattavatko näyttelymaksut kulut.
’’Yleensä maksettavaa jää. Sen vuoksi järjestämme kerran tai kaksi kertaa vuodessa eläintapahtuman, jossa ei kilpailla eikä eläimiä arvostella. Niistä saamme tuloja kattamaan varsinaisten näyttelyiden kuluja.’’
Tärkeä kiitos
Talkooväki ansaitsee Sinikka Laineen mukaan aina suuret kiitokset.
’’Ilman heidän panostaan näin suuria tapahtumia ei onnistuta järjestämään. Onneksi Suomi on täynnä ihania, auttavia ihmisiä. Meillekin tulee muun muassa näyttelysihteeri sekä näyttelytoimihenkilöiden sihteeristö toisista kissayhdistyksistä’’, Sinikka Laine kertoo ja korostaa, että mikään yhdistys ei pysty yksin toimimaan isoissa kissanäyttelyissä.
